maanantai 28. lokakuuta 2013

Waking the demon

Huomenta (: 
Suosittelen vaan nyt kaikille sillee että älkää ikinä laittako nukkumaan kahdentoista aikoihin koulupäivänä ja herätkö kuudelta. + siihen vielä että kissa tulee maukumaan ulos neljän aikaan ettekä saa unta puoleentuntiin (: Hyvää koulupäivän alkua mullekki vaan xp


Waking the demon -

Silmäni räjähtävät auki kun kuuleen saaliin kävelevän metsässä. On keskiviikko yö ja kuu paistaa ja valaisee pimeässä kulkijoiden tien. Tähdistä ei ole vielä minkäänlaista havaintoa. Ovatkohan ne kadonneet? Metsän uumenista kuuluu tyttöjen kikatusta ja miesten kerskailua. Kallistelen päätäni puolelta toiselle ja luon mielipuolisen hymyn huulilleni. Ne lähestyvät. Veri virtaa niiden suonissa ja sydän sykkii ontossa rintakehässä. Ei niillä ole tunteita. Ne vain luulevat niin. Pakotan käteni avautumaan nyrkistä ja vetaisen ruskeita hiuksia pois kasvojeni tieltä. Ne lähestyvät. Voin näyttää ehkä tavalliselta lukiolais tytöltä, mutta sitä en ole. Ruskeat maantienväriset hiukset ja sinertävät silmät. Tummameikkivoide peittää vaaleat kasvoni. Tällä hetkellä vain puolet kasvoistani. Käytin tummaa meikkivoidetta vain siksi ettei minua pidettäisi outono vampyyrinä. Niin kumminkin kävi. Oksa katkeaa läheltä ja se saa minut havahtumaan muistelmistani. En ole koulussa. Olen metsässä keskellä ei mitään ja vaanin saalistani. "Tuolla. Tuolla se järvi on!" Kuulen miehen äänen ja tytöt alkavat kiljua onnesta ja vaatekappaleita alkaa lentelemään maahan. Alastonuinnille siis. Hymy leviää huulilleni ja nuolaisen huuliani. "Menkää te edeltä mä jään kuselle." Yksi miehistä huikkaa jolloin käännän katseeni tuohon. Mies oli erittäin lihaksinen ja vaaleathiukset ylettyivät melkein olkapäihin asti. Kallistan hiukan päätäni ja lähden kyyryssä kohti miestä joka kääntää selkänsä minulle. Hymyilen hiukan ja jään miehen taakse seisomaan. Mitä mä teen? Annan niiden elää pelossa vai tapanko kaikki yhdellä kerralla. Mutristan huuliani hiukan ja isken kynteni vaaleanmiehen selkään. Sen suusta ei tule ääntäkään. Se vaan kaatuu maahan. Tuijotan miestä hiljaisesti ja vilkaisen kynsiäni mutta niissä ei näy verta. Mitä hemmettiä? Käännyn katsomaan järvelle päin, mutta siellä ei näy ketään. Mitä tää on? Suljen silmäni ja isken kynnet ranteestani läpi. 
Säpsähdän hereille painajaisestani ja alan etsiä kädelläni valokatkasinta. Pian valot värähtävät päälle ja saan itseni rauhoiteltua. Sama painajainen. Sama se mielipuolinen tunne. Se mielipuolinen olento. Kosketan kädelläni kurkkuani ja irvistän. Ehkä lasi lämmintämaitoa saa minut rauhoittumaan. En edelleenkään uskalla avata silmiäni vaikka tiedän että se oli vain painajainen. Lasken hitaasti kymmeneen ja hengittelen rauhallisesti. "Se oli vain unta." Kuiskaan viimeisen kerran ja avaan silmäni.
Verinen seinä, verinen matto, veriset verhot, veriset huonekalut..
Lattialla makaa kolmen tytön ruumiit. Pöydällä on pilkottuna kolmen miehen ruumiit. Vaaleahiuksisen pojan pää on sylissäni. En saa sanoja ulos suustani.En pysty ajattelemaan. Se valtaa minut taas.

- Salla - 


Pitäähän sitä välillä koittaa tätä käsisuun edessä tyyliä (;


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti