Jouluruno

Hei!

Ei olla tänne pitkään aikaan kirjoteltu mutta nyt mä päätin kirjottaa tänne ton mun tekemän joulurunon :D Sain Hennalta lahjan koulussa torstaina ja mulla iski kamala omantunnon tuskat ko mulla ei ollu sille mitään. No mähän sitten kirjotin biologian tunnilla sille joulurunon. Ei mikään kamalan hyvä lahja mutta en osaa oikeen muutakaan järkevää tehdä. En keksiny sille nimeä joten se on nyt raukka nimetön runo.

Joulu taas saapuu

rauha maahan laskeutuu.

Vaalea lumi peittää maan,

se on niin henkeä salpaavaa.

Ihmiset itkevät,nauravat,

erinlaisia tunteita on ilmassa.

Joillain on joulu onneton, mut

sydäntä lähel joulu silti on.

Joulu on kaunista lämmintä aikaa.

Siis huolet paina unholaan ja 

tuu tutustumaan joulun lumoavaan maailmaan.

-Salla-

Die with me

Hellow ;3

Käytiin tota hottista kuuntelemassa tässä viimeviikolla (; Hyvä keikka oli ;3 Rumpukapula silmään enkä saanu ees loppujen lopuksi sitä kapulaa xd kolmekertaa ilmat pihalle ja kahdesti sain melkee turpaan (: Oli sen arvosta olla eturivissä xd

pöhpöh

Die with me

Istun sen hylätyn talon parvekkeella ja katselen ympärilleni pieni hullu hymy huulillani. Mä en ole pitkään aikaan tavannut yhtäkään ihmistä. En yhtäkään kenet voisin säikäytellä kuoliaaksi. Ihmiset on niin tyhmiä. Ne on heikkoja ja ne luulee rakkauden voittavan kaiken. Väärin! Jos rakkaus ois voimista mahtavin se ois herättänyt Christopherin henkiin . Puraisen huultani ja nousen seisomaan. Koitan sitten hypätä taas mutta sinkoudun takaisin parvekkeelle. Kuin näkymätön kupu ympäröisi minut. En pääse tästä rakennuksesta pois. Välillä pääsen joillekkin piha alueille mutten edes viittä metriä kauemmaksi. Mut tapettiin tänne joten täällä mä tulen pysymään.  Käytän silmiäni kiinni ja huokaan hiljaisesti. Kävelen takaisin sisätiloihin ja annan käsieni koskettaa pölyistä taulua. ”Heippa äiti.” Sanon katse kiinni taulussa ja hymyilen hiukan. Pian kuulen sieltä ovelta koputuksen jolloin käännän katseeni oveen ja virnistän hiukan rynnäten ovelle. Kosketan oven kahvaa mutta käteni menee siitä läpi. Pian ovi aukeaa ja ovella seisoo tummahiuksinen poika. Sen kasvoilta näkee sen kamalan pelon mikä on vallannut sen mielen. ”Varo murhattua poikaa!” Kuulen miehen huutavan takaa päin. Ei hemmetti taas näitä ’uskallatko mennä kummitustaloon’ leikkejä. Katselen poikaa joka kävelee lähemmäs ja huomaan pienen kyyneleen toisen poskella. Mä vihaan nuita. Kävelen pojan perässä ja katselen toista päästä varpaisiin. Tosi komea. Mustathiukset on peitossa sen silmien edessä ja mustat farkut ja t-paita sopii oikeen hyvin jätkälle. Se on aika lyhyt niinku mäkin. Kävelen siihen kaapin vierelle ja saan hetkenpäästä muutettua käteni nesteelliseksi. Tönäisen kaapin nurin jolloin kamala pamahdus valtaa koko tilan. Poika joka tuli yksin sisälle kyyristyy maahan ja alkaa huutamaan. Ulkoa alkaa askeleet lähestyä jolloin mä kävelen ovelle. ”Mitä vittua sä riehut?!” Vaaleahiuksinen poika huutaa. Sen vierellä on kaksi tyttöä.. Irvistän hiukan. Kolmikko lähtee kävelemään lähemmäs yksinäistä poikaa naureskellen. Samantien pais kaan oven kiinni ja repaisen kahvan irti tipauttaen sen maahan. Kolmikko kääntyy katsomaan ovea ja ryntäävät sen luokse.

Kolmetoista minuuttia ne on koittanu jo saada kahvaa paikoilleen mutta ihan turhaa. Se yksinäinen poika jonka nimi oli kuuleman Chris – oli kadonnut.  Se lähti jonnekkin enkä mä halunnut seurata sitä. Se on ihan selvästi peloissaan. Peloissaan tästä paikasta ja noista ihmisistä. Hyvä vaan. Mä tykkään kun ihmiset on peloissaan. Sen ne ansaitseekin. Ne on murhaajia. Kuulen sitten huutoa sieltä kauempaa ja samoin kun mä ne kolme ihmistä kääntää katseensa suuntaan. Kolmikko lähtee juoksemaan suuntaan jolloin mä lähden seuraamaan niitä. Puraisen huultani ja huomaan sitten Chrisin kaatuneen maahan ja sen jalan päällä on joku iso kaappi jota se ei saa pois jalanpäältä. ”Vittu me jo luultiin että löysit uloskäynnin!” Tiuskasee tyttö ja painaa sitä kaappia toisen jalkaa vasten. ”Vitun homo sun takia me ollaan täällä.” Poika karjaisee ja potkaisee Chrisiä naamaan ja Chris kaatuu maahan. Irvistän hiukan ja kolmikko katoaa pian. Mähän just sanoin ettei ihmiset välitä. Heitän sen kaapin toisen jalalta pois ja hymyilen pojalle hiukan. Se ei mua näe mutta ihan sama. Sitten lähden kolmikon perään.

Ne kolme ihmistä on löytäny paikan mihin leiriytyä. Chris oli menny keittiöön ja se söi siellä jtn hedelmäsalaattia. Oli muutenki niin laiha poika että ihan hyvä että syö. Käännän sitten katseeni yheen tytöistä ja virnistän mielipuolisesti. Nyt tää hauskuus voi alkaa. Potkaisen sen oven kiinni ja lukitsen kolmikon huoneeseen. Päästän suustani sitten sellaisen pienen kiljahduksen jolloin tytöt alkavat huutamaan. ”Turvat kiinni! Chris vaan pelleilee!” Se jätkää huutaa. Sammutan sitten ne valot ja kävelen sen yhden tytön luokse. Samassa ne valot alkavat räpsymään ja mä muutan käteni nesteelliseksi ja isken sen toisen mahan läpi. Virnistän ja tyttö alkaa kiljumaan. Revin käteni pois ja pyöräytän toisen käden pois paikoiltaan. Se toinen tyttö kiljuu siinä pojan vieressä ja kaksikko katsoo mua vain. Valotvälkkyy joten ne ei kunnolla voi erottaa mua. Taitan sitten sen tytön jalan ja mutuun näkymättömäksi laittaen valot päälle. Se jäljelle jäänyt tyttö itkee kurkkusuorana ja polvistuu maahan. ”Ups.” Kuiskaan hiljaa jolloin se poikakin näyttää aika kauhistuneelta. Kuulen sitten voihkaisun ja käännän katseeni tyttöön jonka mä just raatelin. ”Juoskaa.” Se kuiskaa ja saman tien mä repaisen tytön pään irti jolloin huoneen täyttää korvia vihlova kiljaisu.

”Chris!” Se nainen kiljuu ja hakkaa sitä ovea. ”Apua!” Se jatkaa. Mies istuu maassa järkyttyneen näköisenä ja tuijottaa ystävättärensä ruumista.  Muutun näkyväksi ja ilmestyn siihen pojan vierelle. ”Sehän on naiset ensin.” Kuiskaan ja nappaan toisen kädestä kiinni. Poika koittaa rimpuilla mutta mä olen vahvempi. Laitan sen jätkän hyökkäämään sitten sen toisen naisen kimppuun. ”Raatele.” Kuiskaan pojan korvaan jolloin poika alkaa lyhyillä kynsillään repimään tytön selkää. Tyttö kiljuu ja juoksee huoneen toiseen päähän. Päästän sen jätkän pois mun vallastani jolloin se poika lyyhistyy maahan ja alkaa itkemään. Idiootit. En mä jaksa niiden kanssa alkaa leikkimään. Kaivan taskusta sytkärin ja sytytän pojan paidan palamaan. Se jätkä alkaa huutamaan ja koittaa sammuttaa tulta pyörimällä maassa. Mä annan tytölle luvan lähtä huoneesta ja jään tuijottamaan sitä palavaa poikaa. Se tuli ei katoa mihinkään. Pojan luomet muuttuu sulaksi ihoksi ja sen keho alkaa muuttua punertavaksi. Liha sulaa maahan ja kalloa alkaa pikkuhiljaa näkymään. ”Kuole.” sanon hiljaa ja kävelen huoneesta ulos sulkien oven perässäni. Huomaan sitten kauempana sen Chrisin ja se halaa sitä tyttöä lohduttavasti. ”Ei ole hätää. Mä hoidan meidät ulos.” Poika kuiskaa tytön korvaan ja silittelee tuota.

Katselen tyttöä ja poikaa jotka halailevat toisiansa. Mä haluan tappaa tuon tytön mutten halua satuttaa tota poikaa. Okei kyllä mä haluan satuttaa kumpaakin. Leijun sinne tytön taakse ja kosketan kädelläni toisen kasvoja. ”Sä olet seuraava.” Kuiskaan tämän korvaan ja nuolaisen toisen korvalehteä ja naurahdan pehmeästi.  Se tyttö parkaisee ja painautuu sitä poikaa vasten. ”En mä anna sulle käydä mitään.” Poika rauhottelee ja mä katselen kaksikkoa. Laskeudun sitten nuiden kahden eteen ja mutristan huuliani. Miten mä voisin tehdä tästä hauskaa? Katselen tyttöä ja siirrän sitten katseeni siihen vanhaan räsyiseen kaappiin tytön takana. Eikö tuolla ollut se vanha naulapyssy? Hymy leviää huulilleni jolloin nousen ylös ja kävelen siihenkaapille. Avaan se oven jolloin tyttö kääntyy kauhistuneena katsomaan kaappia. ”Se…se..” Tyttö ei ehdi edes aloittaa kunnes naula uppoaa toiselle keskelle silmiä. Irvistän ja painan sen naulapyssyn pohjaan jolloin se tulittaa niitä nauloja. Osa uppoaa tytön kasvoihin ja osa taas menee kaulan ja rintakehän alueelle. Chris karjaisee ja pakittaa kauemmaksi kyynel silmäkulmassa. ”Hups.” Kuiskaan ja käännän katseeni poikaan.  Muutun sitten näkyväksi ja katson poikaa joka pakittaa itkuisena siihen seinään kiinni.  ”En mä satuta sua.” Kuiskaan toiselle ja kyyristyn siihen pojan eteen. ”Sä tapoit ne kaikki… mikset sä mua satuttais?” Poika kysyy ääni täristen jolloin hymy leviää huulilleni. ”Mä päästän sut menemään. Merkkinä siitä että tänne ei kannata enää tulla.” Sanon hiljaa ja nostan pojan ylös siitä maasta. Poika tuijottaa mua kyyneleet silmissä ja pudistelee päätänsä. ”Ei mulla oo paikkaa minne mennä..” Toinen sanoo hiljaa. Katselen poikaa hymyillen ja kaivan taskuani. ”No siinätapauksessa..” Sanon ja isken nyrkkini niin lujaa toisen sydämen kohdalle että tuon rytmi menee sekaisin ja poika kaatuu kuolleena maahan. ”Nyt mäkin sain kaverin.” Mumahdan ja istahdan alas odottaen että pojan sielu herää mun seurakseni.

Kiitos ja kumarrus ;3

-Salla- 

Hiustenvärjäys

Hei ;3

Tää on tämmönen pikapostaus ;3 Tuota tuota tuotaa.... Mun oli tänään tarkotus värjätä hiukset liilaksi ja vedin värinpoistolla ja sitten liilaa mutta näistähän tuli ihanan pinkit (; Vähän muuttu entisestään... No on nää sillee ihan kivat mutta oikeasti vedän kohta mustalla tähän päälle koska en jasa :D:D Kata tulee tällä viikolla tänne ja sitten mullon koeviikko nyt menossa joka on erittäin vituttavaa -.- Vois mennä pikkuhiljaa jo lukemaan sitä englantia sillä englannin koe huomenna.. Joo mutta eipäs tässä kait muuta :D tällä kertaa en kirjottele mitään D; 

Tollaset ne sitten on :D Juu otin kuvan ko oli vaaleet xp

Fiilistelkää tän musiikin parissa ;3 Tää on ihana ♥ 

- Salla -

Älä arvostele jos itse et oo täydellinen!

Hellow ;3

Halusin kirjottaa tämmösen tarinan nyt ko on taas tullu näit kiusausjuttuja vähän esille joten tässä ois yks semmonen kiva tarina joka liittyy kiusaamiseen. 

Älä arvostele jos itse et ole täydellinen

Kiusattu(Niklas)

Istun koulun käytävällä ja olen liimannut katseeni maahan. Tunnit olivat alkaneet jo kymmenenminuuttia sitten mutta Aleksi oli piilottanut mun repun tyttöjenvessaan ja mä en halua sitä sieltä käydä hakemassa. Ne viimeksiki huuteli mulle kun kävin hakemassa kengät sieltä. Painan pääni käsiini ja niiskaisen hiljaisesti. ”Homo!” Kuulen jonkun huutavan käytävän toisesta päästä. Nostan katseeni tummahiuksiseen pitkään poikaa joka lähtee kävelemään mua kohti hymy huulilaan. Enempää en ajattele vaan nousen ylös ja lähden juoksemaan kauemmaksi. Kuulen takanani olevien askelien koventuvan jolloin teen its samoin. En halua taas joutua hakatuksi. Mä olen kumminkin hitaampi ku Aleksi jolloin poika kamppaa mut ja mä lennän nokalteni maahan. Parkaisen kivusta ja tunnen toisen ottavan mua kauluksista kiinni. Poika paiskaa mut kaappeja vasten ja haukkuu mut lyttyn. ”Saatanan homo etkö sä ymmärrä että likat kuuluu tyttöjen vessaan?” Tuhahtaa Aleksi ja lyö mua mahaan jolloin parkaisen taas. Kyynel valuu poskelleni jolloin tunnen iskun kasvoissani. ”Hei nyt loppu!” Kuulen opettajan huutavan jolloin Aleksi laskee mut alas ja lähte juoksemaan poispäin. Vedän jalat rintakehääni vaste ja alan itkemään. Opettaja juoksee luokseni ja kyyristyy eteeni. ”Kuka se  oli Niklas?” Toinen kysyy ja laskee kätensä olkapäälleni. Pudistelen vaan hiukan päätäni. Se hakkaa mut pahemmin jos kerron.

Kiusaaja (Aleksi)

Ei hemmetti se opettaja ehti taas tunkea sen nokkansa toisten asioihin. Se on niin ärsyttävä henkilö että ei vittu. Saavun pian koulu alueen ulkopuolelle ja vilkaisen kelloa. Se on melkein neljä joten sama se on lähtä kotiin. Mika sano että se hakee mut kahdeksan maissa sinne Jessen juhliin. No on tässä aikaa ainakin säätää jotain. Kuulen sitten tutun kiljaisun ja käännyn katsomaan tyttöä takanani. ”Hei kulta.” Sanon ja vedän tytön itseäni vasten ja suutelen toista. Nainen kietoo kätensä ympärilleni ja vastaa suudelmaan ehkä hiukan liian innokkaasti. Työnnän toisen kauemmaksi ja naurahdan hiljaisesti. ”Säästä toi myöhemmäksi.” Sanon silmää iskien. Nappaan naisen kainalooni ja lähden kävelemään kotia kohti. Huomaan edessäpäin kävelevän Niklaksen ja virnistän hiukan. ”Hei tyttö heiluta vähän enemmän sitä persettä! se näyttää paremmala.” Jessica huutaa viereltäni jolloin naurahdan ja painan suukon tytön otsalle ja katselen Niklasta joka koventaa askeliaan.

Niklas

Pian saavun kotiin ja paiskaan ulko oven perässäni kiinni. ”Niklas!” Äitini huutaa innoissaan ja juoksee luokseni. Naisen kasvot kumminkin kalpenevat kun hän huomaa mustan silmäni ja vertavuotavan suupieleni. ”Voi rakas lapsi.” Äiti sanoo ja ohjaa minut keittiöön. Toinen alkaa puhdistamaan haavojani sen enempää sanomatta. Löysään hiukan sitä kravaattia kaulassani ja siirrän mustia hiuksia pois kasvojeni tieltä. Ei äiti enää edes vaivaudu kysymään. En mä voi kertoa kuka mua hakkaa. Ne sano että ne tappaa mut jos kerron vielä. Vilkaisen äidin kasvoja ja kyllä mä huomaan että toinen on alkamassa itkemään. ”Puhdistus aine loppui.” Äiti sanoo ja poistuu olohuoneeseen. Nousen sitten ylös penkiltä ja kävelen suoraa omaan huoneeseeni. Napitan mustan kauluspaidan auki samalla ottaen käsikorut pois käsistäni. Vedän kravaatin pois kaulastani ja vaihdan farkut gollareihin. Kaadun sitten makaamaan sängylleni ja vilkaisen puhelintani. Ei yhtään viestiä eikä puhelua. Ei mua kukaan kyllä kaipaiskaan. Avaan Facebookin ja katselen seinääni jonne on linkattu kuva missä mun reppuni on naisten vessanpöntössä. Suljen puhelimen ja niiskaisen. Ei vittu tää kaikki on perseestä. Yskäisen ja pyyhkäisen kyyneleen pois poskeltani. Samassa ovi aukeaa ja kahdeksan vuotias pikkuveljeni ryntää huoneeseen kikattaen. ”Lähetään kohta karkki ja keppos kierrokselle!” Se kiljuu ja juoksee saman tien ulos. Ai niin hemmetti olin unohtanut. Olin luvannu toiselle että menen sen kanssa kerään karkkia. Hah. Varmaan mukavaa kun 17-vuotias poika ruinaa polvillaan karkkia muiden talosta. Mahtavaa!

Aleksi

”Ette te voi määrätä mitä mä teen! Oon melkeen täysikänen joten te ette voi kieltää mua menemästä sinne bileisiin!” Karjun ja katson äitiäni joka vakavoituu huutamisestani. ”Tästä ei puhuta. Olisit miettinyt ennen kuin menit varastamaan.” Nainen tiuskaisee ja vilkaisee miestä joka istuu sohvalla kaljatölkin kanssa. ”Isä sano jotain!” Huudan miehelle jolloin se katsoo meitä hölmistynyt ilme kasvoillaan. ”Kuuntele äitiäs.” Mies tuhahtaa jotenkin humalaisen kuuloisena jolloin kävelen telvision eteen. ”Säkin vaan juopottelet ja nahjustat tossa sohvalla! Mä haluun pois täältä! Te ootte vaan niin saatanan hinttejä ette tajua mitään!” Huudan ja potkaisen pöydän nurin. Nää on koko vuoden parhaat bileet ja noi ei oo mua päästämässä sinne. Perkele.  Yhtäkkiä mies nousee seisomaan ja tunnen nyrkin kasvoillani. ”Opettele kunnioittamaan vanhempiasi!” Isä huutaa samalla kun potkaisee mua leukaan. ”Lopeta!” Äiti parkaisee ja juoksee isän luokse ottaen tuota käsistä kiinni. Nousen varovasti istumaan ja tunnen huulissani kamalaa pistelyä. Veri maistuu voimakkaasti mun suussani. Isä tulee taas lähemmäs ja pian saan iskun mahaani. Nousen ylös ja syöksyn miehen kimppuun työntäen tuon sohvalle. Se tarttuu mua kurkusta kiinni mutta äiti lyö meidän käsiä jolloin puumailalla jolloin irotamme otteemme. ”Haista vittu.” Tuhahdan ja kävelen sitten ulos talosta paiskaten oven perässäni kiinni. Lähden juoksemaan ulospäin enkä lopeta juoksemista vaikka äiti huutaakin mun perääni. Huutakoot mua ei kiinnosta. Jatkan juoksemista niin kauan aikaa että olen leikkikentällä joka on piilotettu tänne kerrostalon taakse. Istahdan alas keinuun ja pyyhkäisen verta pois kasvoiltani.

Niklas

”Karkki tai kepponen!” Veljeni huutaa kun ovi avataan. Pureskelen huultani ja lipaisen huulikorua huulessani. En halua olla tässä. Nainen kehuu veljeni asua ja antaa toiselle tikkarin jolloin veli hymyilee ja pian ovi sulkeutuu. ”Vielä noi!” Poika kiljuu ja lähtee juoksemaan toiselle puolelle kerrostaloa. Lähden nopeasti kävelemään toisen perään ja käsken toista odottamaan mutta poika vaan pinkoo menemään jolloin joudun hölkkäämään toisen vierelle. Vanha leikkikenttä alkaa avautua eteemme jolloin veljeni pysähtyy ja osoittaa hahmoa keinussa. ”Se.. sillon.” Veljeni sönkkää kunnes taas pinkaisee juoksuun. Kohautan kulmaani hiukan ja katselen hahmoa. On talvi jolloin on hiukan hämärää mutta kyllä mä jotenkin hahmon erotan. Siihen sattuu. Lähden kävelemään lähemmäs ja huomaan sitten Aleksin keinussa. Se itkee? ”Ootko sä kunnossa?” Kysyn aika hiljaa jolloin poika nostaa katseensa muhun. ”Jep.” se tuhahtaa ja laskee katseensa maahan. Kaivan taskustani paperia ja kävelen lähemmäs toista. Se ei varmasti tunnista mua. Mulla on hiukset silmien päällä ja pipo päässä. Mun hiukset on aina geelillä ylhäällä koulussa. ”Tässä.” Sanon hiljaa jolloin toinen katsoo mua epäillen mutta ottaa sitten paperin vastaan ja alkaa pyyhkimään verta pois kasvoiltaan. Katselen toista ja saan sitten idean. Hei jos mä saan selville mikä toiselle on niin ehkä pystyn käyttämään sitä puolustuskeinona. ”Ootko sä.. tai siis mikä sulla on?” Kysyn hiljaa ja istahdan sitten keinuun puistaen siitä ekaksi kumminkin lumet pois. ”Sain turpaan eikö sitä muka näe?” Aleksi kysyy naurahtaen ja katsoo mua kosteilla silmillään. Olen kysymässä keneltä kunnes toinen jatkaa. ”Isä hakkasi mua. Ei muuta.” Se sanoo ja irvistää hiukan. Kallistan hiukan päätäni ja kurtistan kulmiani. Sehän on laissa kielletty. ”Mikset sä kerro jollekkin niin.” Lauseeni jää kesken kun poika katsoo mua pahasti. ”Mä en halua sossujen alaiseksi. Sitä paitsi viinaa isä ostaa mulle.” toinen tuhahtaa jolloin kurtistan taas kulmiani. En ymmärrä. Eihän sellasta vanhemmat tee.

Aleksi

Oon avautunut tuolle tuntemattomalle pojalle yllättävän paljon. Se on tosi mukavan olonen ja se ei ees naura vaikka oon selittänyt ihan vakavia asioita. Kaikki aina nauraa sille kun sanon isän vetäneen mua turpaan.  ”Mun pitäs kohta mennä.” Poika sanoo ja katselee mua hiustensa alta. Nyökkään hiukan ja saa luotua kasvoilleni hymyn. ”Oon muuten Aleksi.” Esittäydyn ja ojennan toiselle kättäni. Poika tuijottaa kättäni ja koittaa hymyillä. ”Hei..” Toinen sanoo aika hiljaa kunnes nousee ylös. ”Nähdään.” Se huikkaa ja ennen kuin ehdin avata suutani poika lähtee juoksemaan kauemmaksi.  Outo tyyppi…

Istun taas siinä samalla keinulla ja odottelen sitä tyyppiä jonka nimeä mä en vieläkään tiedä. Oon jutellu sille noin pari viikkoa ja se on aivan mahtava tyyppi! Tuntuu et se tietää kaikesta jtn ja se on muutenkin tosi mukava! Tällä kertaa mä en halua puhua sille mitään vaan lähtä jonnekkin muualle. Mä olin kuullut että Jessica ois pettäny mua jonkun kanssa joten mä haluan lähtä pitämään hauskaa. Kuulen sitten askelian lähestyvän ja käännän katseeni hymyillen pipopäiseen poikaan. ”Moikka!” sanon toiselle ja sitten jähmetyn kun huomaan toisen huulen olevan halki. ”Mitä sulle on käynyt?” Kysyn sitten ja poika hymyilee mulle hiukan ja istahtaa sitten keinuun kanssani. ”Mua hakattiin.” toinen sanoo viimein jolloin nousen seisomaan. ”Okei kuka se oli! Mä tapan sen.” Tuhahdan ja katselen toista odottavasti. Poika vaan istuu keinussa ja tuijottaa maata.

Niklas

En mä voi kertoa tuolle että se hakasi mut. Eihän se itseään voi mun tietääkseni hakata joten. Puraisen huultani mutta irvistän kun se kipuaalto lävistää mut. ”Kuka se oli!?” Aleksi huutaa jolloin nostan katseeni toiseen. ”En mä saa kertoa.” Kuiskaan hiljaa. Aleksi tietää että mua hakataan mutta mä valehtelen olevani erissä koulussa joten toisella ei oo mitään hajua mistään. ”Hei. Mä oon sun kaverisi. En mä voi antaa muiden hakata sua noin vaan joten kerro se tyyppi niin käyn vetämässä sitä turpaan!” Aleksi huutaa. Hymy käväisee huulillani ja nousen sitten seisomaan katsoen poikaa.  Mä haluan kertoa sille kuka olen. Mä haluan että se tietää. Se ehkä hakkaa mut pahemman kerran mutta mä pidän toisesta. Mä haluan että se on mun ystävä sellasena ku oon. ”Se olit sä.” Sanon hiljaa jolloin poika näyttää huvittuneelta. Kyllä mä tiedän ettei se usko. Vedän pipon pois päästäni ja vedän hiukset sivuille ja lasken pipon takaisin päähäni. Aleksi jää vaan tuijottamaan mua ja on jotenkin tosi vihaisen näköinen. ”Se  oon mä.” Sanon aika hiljaa mutta pojan ilme pysyy yhä vihaisena. ”Sä! Saatnan hintti mikä vitun juoni tää on!” Toinen karjaisee ja astuu uhkaavasti lähemmäs jolloin peruutan hiukan. ”Ei tää oo mikään juoni. Mä haluan olla sun ystävä.” sanon ääni täristen ja astelen kauemmaksi. Aleksi näyttää olevan täynnä vihaa mutta se ei kumminkaan lyö mua. Seisoo kädet nyrkissä ja tuijottelee kiukkuisesti maata. ”Anteeksi.” Sanon mutta poika iskee nyrkkinsä puuhun ja lähtee kävelemään kauemmaksi.

Aleksi

En oo puhunut kahteen viikkoon Niklakselle. En oo kyllä kiusannutkaan sitä että jos siitä lähetään. Kaverit on ihmetelly asiaa mutten mä niille mitään oo sanonu. Niklas oli ainoa joka puhu mulle. Kaikki muut heittää armotonta läppää ja vitsailee kaikesta. Olin eronnu jessicasta jo aika päiviä sitten mutta se yhä kuolaa mun perääni. Samoin kolmenkymmenen muun jätkän.  Istahdan penkille ja heitän repun alas selästäni. Taas mä lintsaan nää historian tunnit mutten mä vaan jaksa niihin keskittyä. Miksi pitäs tietää jtn mikä tapahtu monta vuotta sitten? Hei keskitytään mielummin tulevaisuuteen. Kuulen sitten käytävän päästä kolahduksen ja Niklaksen huutoa. Nousen saman tien ylös ja lähden hölkkäämään suuntaan päin. ”Homo!” Kuulen tutun ääneen. Katson Mikaa joka pitää Niklaksesta kiinni ja lyö tuota naamaan. Mikan vierellä on Jesse joka nauraa tyytyväisenä. ”Hei!” Karjaisen kun Mika on lyönyt taas Niklasta. Kaikki kolme kääntyy katsomaan mua. ”Lopeta tuo!” Karjaisen ja riuhtaisen Mikan irti Niklaksesta. Jätkä katsoo mua tyhmästi. ”Sä itekkin hakkaat sitä! Mikä sua risoo!” Mika huutaa ja potkaisee Niklasta haaraväliin jolloin isken nyrkkini toisen naamaan. Jesse on muka hyökkäävinään mun kimppuun mutta perääntyy kun nyrkkiä näytän. ”Ihan sama.” Mika tuhahtaa pidellen nenästään kiinni. Kaksikko lähtee lätkimään aika nopeaa ja mä käännyn katsomaan Niklasta joka on maassa. Kyyristyn toisen eteen ja vedän pojan halaukseeni. Kyllä mä huomaan sen hämmennyksen toisessa mutta antaa olla. Niklas onneksi halaa mua takaisin ja sanoo jtn ettei se haittaa. Hymy käväisee huulillani ja pidän toista tiukasti halauksessani. ”Oon pahoillani kaikesta.” Kuiskaan.

Kiitos ku luitte ;3 

- 

- Salla -

Need you

Kun me satutamme ihmisiä. Emme yleensä tee sitä tahallamme.  Pikemminkin huomaamattomasti tai vahingossa. Tuskin kukaan haluaa toista ihmistä satuttaa. Jokainen tulee satutetuksi ainakin kerran päivässä. Ihan sama kuinka kiltti koittaa toiselle olla. Aina se jotenkin satuttaa..  

Need you

”Etkö sä voi ymmärtää etten ole enää sun pikku tyttösi!” Huudan ja katselen miestä edessäni.  Isä oli kieltänyt multa kaiken. En saanut nähdä ystäviäni, en saanut mennä ulos kun oli tullut pimeää, en saanut edes avata tietokonettani. Puhelintani se hirviö ei koskaan vie ja jos yrittää edes viedä mä lähden täältä talosta. ”Mä vihaan sua!” Karjun ja juoksen yläkertaan itkuisena.  Miksi mulle tehdään näin? Eikai se haittaa jos yhden tupakan nyt polttaa. Mähän olen parin vuoden päästä täysikänen. ”Emilia heti tänne!” Isä huutaa oven takana ja koputtaa siihen. ”Mee pois! Mä vihaan sua! Vihaan sua!” Huudan toiselle hysteerisesti jolloin oven koputus loppuu ja askeleet katoavat alakertaan. Painan pääni tyynyä vasten ja alan itkemään. Tää ei oo reilua. Kaikki muut on viikonlopun siellä mahtavissa bileissä ja mä makaan täällä kotona sängyllä tekemättä mitään koska isä niin määrää. Karjun uudestaan siihen tyynyyn ja koitan saada pulssini normaaliksi.

Raottelen silmiäni hiukan ja nostan heikosti katseeni kelloon. Se oli noin neljä yöllä. Viha ja suru yhä valtaa mun tunteitani mutten välitä siitä. Haluan edelleen vaan itkeä ja huutaa. Nousen istumaan ja jään tuijottamaan tietokonetta pöydälläni. Jos joku voi ees jutella mulle? Nostan koneen syliini ja kirjaudun facebookin. Ketään ei kumminkaan siellä näy joten alan katselemaan vanhoja kuvia mitkä ovat tietokoneellani. Jaah.  Mä oon suurimmissa kuvissa isän kanssa sillä nää on otettu isän kameralla. Kaikki kuvat missä oon ystävien kanssa on vielä mun omassa kamerassani turvassa ettei vaan joku utelias tuu urkkini tietokonetta ja löydä hienoja juomakuvia. Siinä kuvien seassa on myös yksi video minkä mä laitan sitten pyörimään. Videossa on mä ja isä ja me ollaan jossain eläntarhassa. Aluksi mä mökötän kamalasti mutta pian isä saa mut nauramaan ja me mennään katselemaan leijonia. Mä rakastan niitä otuksia! Taino rakastin. Pian videon maisema siirtyy merelle ja me ollaan isän kanssa merellä.  ”Äiti ja isi kattokaa mä lennän!” Kuuluu mun huutoa kaukaa ja kuvaaja kääntää kameran mua päin ja mä vilkutan kameraan. Oon ehkä kuusivuotias tuossa. Haha. Oonpa mä ollu idiootin näköinen.. Katselen videota kunnes se alkaa pätkimään ja sitten ruutu pimenee.

Seison valkean kirkon edessä ja tuijotan eteenpäin niitä ovia jotka kutsuvat minua peremmälle. Miksi mä olen täällä? Yhtäkkiä ympärilleni ilmestyy ihmisiä jotka itkevät. He ovat pukeutuneet mustaan.  Levinneitä meikkejä näkyy naisilla ja tummia silmänaluksia miehillä. Kävelen varovasti kirkon sisälle ja annan katseeni kiertää ympäri kirkkoa. Miksi mä olen täällä. ”Olen kamalan pahoillani.” Vanha nainen sanoo äidilleni ja halaa toista tiukasti. ”Äiti?” Kysyn mutta nainen kääntää mulle selkänsä. Ihanku se ei huomaiskaan mua. ”Äiti!” Huudan ja kävelen naisen eteen mutta se tuijottaa vaan tyhjään. Nostan kättäni äitiäni kohti mutta se menee äidin olkapäästä läpi. Värähdän ja nojaudun kauemmaksi. Oonko mä kuollu? Tuskin. Kävelen sitten sitä arkkua kohti ja sitten mä huomaan sen valokuvan. Isä? Juoksen arkunluokse ja värähdän kun näen isäni makaamassa arkussa. Kasvot kalpeina ja smokki päällä. Mitä tapahtu. ”Se auto-onnettomuus tuhosi kaiken.” Kuulen jonkun naisen sanovan viereltäni. Onko isä kuollut? Polvistun arkun vierelle ja purskahdan lohduttomaan itkuun. 

Kiljaisen ja säpsähdän hereille unestani. Vilkaisen tietokoneen ruutua missä pyörii vieläkin merivideo. Mä olin nukahtanut tää hemmetin kone syliini. Sydämmeni hakkaa tuhatta ja sataa ja kyynel on valunut poskelleni. Töniäisen tietokoneen vierelleni ja juoksen alakertaan. ”Isä!” Karjaisen ja huomaan miehen istuvan olohuoneessa sipsikulho kädessään. Menen toisen luokse ja halaan isääni. ”Oon pahoillani.” Kuiskaan hiljaa jolloin mies hymyilee minulle. ”Ei ole hätää. Unohdetaan nyt koko juttu. Katso mun kanssa vaikka leffaa.” Isä sanoo jolloin hymyilen toiselle ja käytän silmiäni kiinni. Paljon parempi.

Tän tarinan tarkoitus on siis se että vaikka onki tämmösiä teinejä jotka sanoo vihaavansa vanhempiaan mutta ne silti välittää niistä kamalasti. Välillä voi tuntua että ne kaksi oikeesti pilaa oman elämän mutta todellisudessa ne on iso osa elämää ja todella tärkeitä, joillaki ei oo sitäpaitsi ees omaa isäänsä joten kannattaa arvostaa sitä mitä on (: 

Myöhäinen isänpäivä tarina :D

Minä ja saga (sisko) :D

Mun ilme vammaa :D Siskokset :3

- Salla -

Uusi elämä

Salla pakotti mut kirjottamaan iloisen tarinan, joten koitin vääntää tähän jotain iloista :c Heti ensimmäisenä mun mieleeni tuli synnytys, joten kirjoitin sitten siitä. Toivottavasti ei ole ihan umpitylsä D:

 Kyyneleet valuvat punertaville poskilleni. Miro pitää mua tiukasti halauksessaan, joka helpottaa mua hieman. Lasken pääni miehen turvalliselle olkapäälle.

 "Mutta muhun sattuu niin paljon", inahdan hiljaisesti, jolloin poika silittää mun selkääni. Nyyhkytän Miroa vasten. Noin 23-vuotias, nuori mies nostaa mun katseeni leuasta pitäen häneen ja pyyhkii peukalollaan kyyneleitäni.

 "Ei ole hätää kulta. Enää pari päivää ja sitten kipu helpottaa. Kaikki menee hyvin", Miro sanoo mulle rauhoittavasti ja hymyilee rohkaisevasti. Pieni hymy hiipii mun kasvoilleni. Miro tarraa mua käsistä kiinni ja menee mun eteeni polvilleen. Nuorukainen nostaa mun paitaani hieman ja suukottaa pyöreää vatsaani.

 "Elä potki niin lujaa, äidille käy kipeää. Pääset kohta sieltä pois, meidän turvallisiin syliin. Isi ja äiti rakastaa sua", Miro puhuu vatsalleni ja suukottaa sitä pikaisesti. Mies nousee seisomaan, suukottaen huuliani. Naurahdan hiljaisesti ja kiedon käteni miehen ympärille. Miro on kaikista tärkeintä mulle. En vois elää ilman häntä.

 "Ponnista!" kätilö kannustaa mua. Koitan parhaani mukaan ponnistaa ja pari kivunhuutoa karkaa suustani. En arvannut että tämä on näin kivuliasta. Miro pitää mun kädestäni kiinni, jolloin puristan miehen kättä tiukasti. Parkaisen taas ja puristan silmiäni yhteen. Kätilö käskee taas ponnistamaan, jolloin tottelen. Naispuolinen kätilö kertoo pään näkyvän jo, jolloin saan siitä vain lisää energiaa. Ponnistan varmaan jo sadannen kerran ja usean ikuisuudelta tuntuvan ponnistuksen jälkeen kätilö iloisena ottaa itkevän vauvan syliinsä. Hymy leviää mun ja Miron kasvoille. Onnenkyyneleet valuvat mun poskilleni.

Pitelen pikkuriikkistä vauvaa sylissäni ja suukotan pienen tytön päälakea. Miro istuu viereisellä, harmaalla penkillä ja silittää tyttäremme pehmyttä päälakea. Katson pikkuista kosteilla silmilläni. Se on niin pieni. Tyttö ottaa mua sormesta kiinni ja puristaa sitä vähäisillä voimillaan. Se on niin suloinen! Minun ikioma rakas. Ja Miron.

 "Meidän pieni Netta", sanon iloisella äänensävyllä. Netta Eveliina Perttula. Miro painaa pehmeät huulensa mun täriseville huulilleni. Oon maailman onnellisin ihminen päällä maan. Jaan ykkössijan Miron kanssa.

Kuvat on otettu taas weheartit:istä.

- Kata

Will you marry me?

Hei (:
Tuli semmonen olo että pakkohan on kirjoittaa jotain iloista joskus :D Okei tämä on suoraa sanottuna ensimmäinen tai toinen iloinen kirjoitus minkä oon koskaan kirjoittanut xp Joten toivottavasti tykkäätte ees jotenkin ;3

Will you marry me?

Seison ulko oveen edessä ja tuijottelen ruskeaa ovea kärttyisen näköisenä. ”Mä tulen kolmen minuutin päästä.” Oli sanonut Mikko noin tunti sitten puhelimessa. Se kalareissu taisi sittenkin vähän venyä pitkään.  Kuulen auton saapuvan pihaan ja kamalaa töminää ja huutamista kuuluu ulkoa. Nyt se saa kyllä turpaan jos se humalassa kehtaakin astua sisälle tähän taloon. Pari oven koputusta ja sitten avainten kilinää toiselta puolelta. Pian ovi aukeaa ja Mikko seisoo ovelle hölmösti hymyillen. Hölmön hymyn seassa on myös kamala viinan ja tupakan löyhkä. ”Mitä mä olen sanonut sulle juomisesta!” Huudan ja astun pari askelta kauemmaksi ja katselen miestä joka kävelee peremmälle taloon sulkien oven perässään. ”Mä otin vaan pari.” Toinen nauraa ja tumppaa tupakan kengänpohjaansa ja heittää sen maahan. ”Älä tee noin!” Karjaisen ja kävelen olohuoneeseen. Mikkko tömistelee perässä ja tartuu kädestäni kiinni. ”Kulta älä nyt.” Mies kuiskaa ja vetaisee kehomme yhteen. Tönäisten itseni vapaaksi ja osoitan sohvaa. ”Sä nukut tämän yön tuossa.” Tiuskaisen ja painun sitten yläkertaan. Vihaan sitä kun Mikko juo. Se on aina huutoa ja minä en itse saa kavereiden kanssa juoda mutta mieheni kyllä saa. En ymmärrä. Pitäskö hommota itselle nainen?  Painan pääni sitä tyynyä vasten ja jään tuijottamaan kattoa. En mä saa unta. Tiedän sen etten saa unta. Kuulen alakerrasta ryminää ja joku astelee sitten suihkuun. Tietenkin se onMikko. En vain jaksa välittää. Olen niin suunnattoman vihainen.

Raottelen silmiäni kun kuulen alakerrasta lujan rysähdyksen. Usen seisomaan saman tien ja vedän aamutakin päälleni. Jumalauta vieläkö se siellä ryyppää? ”Jos sä siellä oot taas humalassa niin saat lähtä!” Karjun ja lähden kävelemään portaita alas. Pysähdyn portaikon puoleenväliin ja jään tuijottamaan lattiaa. Ruusun terälehtiä? Annan katseeni laajentua vähän ja huomaan sitten kynttilöitä pitkin portaikkoa ja alakertaa. Kävelen portaat hiljaisesti alas ja katselen ympärilleni lumoutunut katse kasvoillani. Mikko seisoo keittiössä hymyillen. Kävelen toisen eteen ja katselen miestä kyyneleet silmissä. ”Mitä tää on?” Kysyn hiljaa ja puraisen huultani etten alkaisi vollottamaan. En ole koskaan nähnyt mitään näin kaunista. Mies hymyilee minulle ja tarttuu sitten kädestäni kiinni. Vastaan toisen hymyyn ja sydämeni meinaa vetää voltin kun toinen polvistuu sitten eteeni. ”Jessica.” Toinen sanoo hiljaa ja katsoo mua hymyillen. ”Mä rakastan sua yli kaiken. Sä olet mun elämäni valo.  Oot syy siihen miksi mä herään aina aamuisin.  Sä olet täydellinen.” Mikko sanoo ja hymyilee edelleen katsellen silmiäni. ”Kulta voisin poimia sulle kuun taivaalta mutta tähdet on jo sun silmissäs.” Mikko kuiskaa ja suukottaa käsiäni. Toinen kaivaa sitten taskustaan pienen rasian ja avaa sen.  En ole koskaan ennen nähnyt niin kaunista sormusta. Viha oli kadonnut sisältäni ihan kokonaan. En edes muista mitä pari tuntia sitten tapahtui. Silmiäni alkaa kirvellä kun kyynel tipahtaa poskelleni. ”Jessica… Tuletko sä mun vaimokseni?” Mikko kysyy jolloin purskahdan itkuun ja nyökyttelen hullun lailla päätäni. Miehen silmät myös kostuvan ja toinen laittaa sormuksen sitten sormeeni ja nousee korkuudelleni ja pian tunnen pehmeiden huulien painautuvan omilleni.  Vastaan suudelmaan ja koitan estää kyyneleitäni. Elämässä on sittenkin onnellisia loppuja. 

Nawww... Ne oli nii söpöjä ;c

- Salla - 

Punahilkka

Hei! c:

Mulle tuli nyt kauhea halu kirjottaa, joten mie päätin kirjottaa jotain pientä ;3 Idea tuli kahdesta kuvasta, jotka laitan tuohon tarinan alle. Kummatkin kuvat on otettu weheartit'istä. Toivottavasti tykkäätte c:

Punahuppuinen, viittaan pukeutunut tyttö käveli metsässä yksin. Huppu oli vedetty syvälle tytön päähän, jottei häntä tunnistettaisi. Tyttö kantoi kädessään puista, ruskeaa koria, jonka sisällä oli ruokaa. Lämmintä maitoa, leipää ja pullaa. Ne menisivät tytön isoäidille. Tyttö käveli pelottomasti eteenpäin, vaikka kuuli paikoittain pusikoissa rapinaa. Pikkutyttö ei pelännyt. Hän käveli rohkeasti eteenpäin ja ajatteli olevansa kohta perillä isoäitinsä luona. Neitokainen pysähtyi, kun kuuli takaansa puhetta. Ruskeahiuksinen kääntyi ympäri, muttei nähnyt mitään. Vasta nyt hän alkoi pelätä hieman, muttei näyttänyt sitä ulospäin millään tavalla. Tyttö kääntyi. Hänen edessään seisoi jättimäinen, musta susi. Tyttö värähti, mutta tuijotti sutta vain silmiin. Susi ei pelottanut häntä. Musta jättiläinen murisi punahuppuiselle tytölle ja näytti uhkaavasti hampaitaan. Pieni tyttö kallisti päätään.

 "Sinulla on isot korvat", pikkutyttö aloitti ja katsoi suden korvia. Hän kosketti varovasti korvaa ja perääntyi sitten hieman. Tyttö kohdisti katseensa seuraavaksi suden turkkiin.

 "Sinulla on paksu ja hienon värinen turkki", ruskeahiuksinen pienoinen sanoi ja kosketti suden turkkia. Susi oli lopettanut murisemisen, mutta piti hampaansa esillä silti. Susi oli tyttöön verrattuna kooltaan kaksinkertainen.

"Sinulla on isot silmät", sanoi viittaan pukeutunut tyttö ja katsoi suden silmiä.

"Ja todella isot tassut", punainen tyttö sanoi ja kosketti jättimäisen suden jokaista tassua, yhtä kerralla. Tyttö tuumaili hetken ja jatkoi taas suden tutkailemista.

"Sinulla on hirvittävän iso suu", totesi pienokainen ja kosketti suden suuta. Hän hymyili pienesti.

"Ja kauhean terävät hampaat", tyttö naurahti ja sillä samaisella hetkellä susi tarttui tyttöä kädestä ja lähti viemään tätä poispäin. Pikkutyttö ei pelännyt vieläkään. Vaikka häneen sattui, tyttö vain odotti, jotta susi pysähtyisi. Ei mennyt kauaakaan, kun musta jättiläinen laski tytön maahan ja näytti virnistävän, vaikka susi olikin. Tyttö kuuli sitä samaa, pelottavaa kuiskailua, jota aiemmin oli kuullut. Kun pienoinen katsoi ympärilleen, hän näki useita kymmeniä lapsia, joilla oli silmien sijasta vain kuopat. Mustat, tyhjät kuopat. Nyt tyttöä pelotti. Pelotti niin paljon, että hän nousi ylös ja alkoi itkemään. Ei kivusta, ei pudonneen korin vuoksi, vaan pelosta. Punaiseen viittaan pukeutunut tyttö parkui lasten keskellä. Lapset lähenivät tyttöä hitaasti, mutta varmasti.

 "Punahilkka..", tyttö kuuli nimensä kuiskailua. Lapset olivat jo erittäin lähellä häntä. Tyttöä pelotti. Hän kyykistyi maahan ja alkoi kiljumaan, kun tyttö peittyi lapsiin. Yhtäkkiä tuli hiljaista ja lapset alkoivat kikattelemaan. Punahilkka nousi ylös. Häntä ei enää pelottanut. Resuisissa ja märissä vaatteissa oleva tyttö kääntyi sutta kohti. Tyttö liittyi muiden kikatteluun. Hänelläkään ei ollut enää silmiä. Hän oli nyt yksi pelottavista lapsista. 

- Kata

Ready to die

" You are in pain. Take your life, take your life with cocaine. But I am who I am. So I do what I can, when I can. But I can't really do a damn thing."

 Pieni, sairas hymy leveää kasvoilleni. Pidän kädessäni sitä pientä putkiloa, jonka sisällä on minun rakasta. Käteni tärisevät hieman, kun katson hauikseeni sidottua mustaa narua. Hymyilen innoissani ja tökkään terävän neulan käden tarkasti harkittuun kohtaan. Tunnen kuinka hyvä olo valtaa minut. Tiputan neulan maahan ja huokaan helpottuneena. Tämä tunne on ihana. Ei ole tätä ihanampaa tunnetta. Nojaan seinään tyytyväisenä. Katseeni on tyhjä. Ulkopuolisen mielestä tämä näyttäisi idiootilta, mutta ei tämä ole. Heillä ei ole kokemusta tästä. Tämä on ihanaa. Taivaallista. Haluaisin pysyä tässä tunteessa ikuisesti.

"So fine this day. All your problems has gone away. But tomorrow, when you wake up. All your problems are back to stay."

Hätkähdän hereille siitä samasta paikasta, jolle muistaakseni eilen jäin. Tärisen hieman ja katson lattialla olevaa piikkia. Siellä ei ole jäljellä tippaakaan. Suustani kuuluu hiljainen, panikoiva inahdus. Se loppui! Nostan katseeni sotkuiseen kämppään. Astioita on pöydillä, lattia on pölyssä, laseja on rikki, seinällä on likaa… Jopa vaatteeni ovat likaiset. Nousen seisomaan hieman horjahtaen ja juoksen laatikon luokse. Avaan sen. Ei yhtään mitään! Paniikki alkaa valtaamaan mieleni. Rahojakaan ei enää ole. Nostan katseeni lipaston yläpuolella olevaan peiliin. Haisen pahalle, hampaani ovat likaiset, hiukseni ovat rasvaiset ja sekaiset.. Naamani on turmeltu. Puoliksi kiinni turvonneet silmäni kostuvat ja ryntään takaisin sohvalle. Tässäkin on likatahroja. Minä olen tämän itse aiheuttanut. Kaikki on minun syytäni. Omaa syytäni.

"Now it's too late, too late to live. Only heaven loves you now. So love it back for once. Just once."

Niiskaisen ja parkaisen taas. Kaikki on menetetty. En edes enää tiedä, olenko hengissä, vai en. Olen ihan sekaisin. Puren lujaa alahuultani ja nousen ylös, mutta jalkani pettävät. En ole edes pitkään aikaan syönyt, saatikka juonut. Muuta kuin viinaa. Sekin vain kuivattaa kehoa! Vai kuivattaako? Heitän raivoissani viinapullon seinään. Huudahdan vihaisena ja läsähdän sohvalle. Ovelta kuuluu pimpotus. Kurtistan kulmiani ja nousen seisomaan. Kävelen ovelle ja avaan sen, vaikka olenkin räjähtäneen näköinen. "Haluaako setä ostaa…", joku pikkupoika kerkeää ylipirteänä sanoa. "En! En halua enää mitään!" parkaisen ja paiskaan oven pojan nenän edestä kiinni. Valun maahan istumaan ovea pitkin. Painan silmäni kiinni. Heräänkö tästä enää? Silmäni tuntuvat raskailta. "Vihaan sinua. Olet meille pelkkää ilmaa. Olet turha. Pilaat elämäni!" Nuo lauseet pyörivät päässäni. Niitä minulle on kerrottu. Kukaan ei enää rakasta minua. En halua herätä enää uuteen, kauheaan aamuun. Soisiko Jumala minulle sen kunnian? Antaako Jumala minulle anteeksi?

"Now it's too late, too late to live. And my conscience killing me. So am I alive. But I'm not free."

- Kata

Happy Halloween!

 - Silmät kutsuu lähemmäs,

hymy huulilla on tappajan hymy,

se ei anna armoa,

se tahtoo tuhota.

Repiä sielusi irti,

Juokse,juokse, se saavuttaa.

Henkesi salpaantuu,

kylmä ote valtaa sinut,

Kuolema, sano hyvästit, sano hyvästit.

Kylmyys katoaa ja valo näkyy tunnelin päässä

Juokse,juokse, valoa kohti. 

Rakkaus hehkuu valosta,

syöksyt valoon. 

Pelastuit. -

Hyvää halloweenia kaikille ;3

~

~

~ 

Bye bye ;3

- Salla -

Waking the demon

Huomenta (: 

Suosittelen vaan nyt kaikille sillee että älkää ikinä laittako nukkumaan kahdentoista aikoihin koulupäivänä ja herätkö kuudelta. + siihen vielä että kissa tulee maukumaan ulos neljän aikaan ettekä saa unta puoleentuntiin (: Hyvää koulupäivän alkua mullekki vaan xp

Waking the demon -

Silmäni räjähtävät auki kun kuuleen saaliin kävelevän metsässä. On keskiviikko yö ja kuu paistaa ja valaisee pimeässä kulkijoiden tien. Tähdistä ei ole vielä minkäänlaista havaintoa. Ovatkohan ne kadonneet? Metsän uumenista kuuluu tyttöjen kikatusta ja miesten kerskailua. Kallistelen päätäni puolelta toiselle ja luon mielipuolisen hymyn huulilleni. Ne lähestyvät. Veri virtaa niiden suonissa ja sydän sykkii ontossa rintakehässä. Ei niillä ole tunteita. Ne vain luulevat niin. Pakotan käteni avautumaan nyrkistä ja vetaisen ruskeita hiuksia pois kasvojeni tieltä. Ne lähestyvät. Voin näyttää ehkä tavalliselta lukiolais tytöltä, mutta sitä en ole. Ruskeat maantienväriset hiukset ja sinertävät silmät. Tummameikkivoide peittää vaaleat kasvoni. Tällä hetkellä vain puolet kasvoistani. Käytin tummaa meikkivoidetta vain siksi ettei minua pidettäisi outono vampyyrinä. Niin kumminkin kävi. Oksa katkeaa läheltä ja se saa minut havahtumaan muistelmistani. En ole koulussa. Olen metsässä keskellä ei mitään ja vaanin saalistani. "Tuolla. Tuolla se järvi on!" Kuulen miehen äänen ja tytöt alkavat kiljua onnesta ja vaatekappaleita alkaa lentelemään maahan. Alastonuinnille siis. Hymy leviää huulilleni ja nuolaisen huuliani. "Menkää te edeltä mä jään kuselle." Yksi miehistä huikkaa jolloin käännän katseeni tuohon. Mies oli erittäin lihaksinen ja vaaleathiukset ylettyivät melkein olkapäihin asti. Kallistan hiukan päätäni ja lähden kyyryssä kohti miestä joka kääntää selkänsä minulle. Hymyilen hiukan ja jään miehen taakse seisomaan. Mitä mä teen? Annan niiden elää pelossa vai tapanko kaikki yhdellä kerralla. Mutristan huuliani hiukan ja isken kynteni vaaleanmiehen selkään. Sen suusta ei tule ääntäkään. Se vaan kaatuu maahan. Tuijotan miestä hiljaisesti ja vilkaisen kynsiäni mutta niissä ei näy verta. Mitä hemmettiä? Käännyn katsomaan järvelle päin, mutta siellä ei näy ketään. Mitä tää on? Suljen silmäni ja isken kynnet ranteestani läpi. 

Säpsähdän hereille painajaisestani ja alan etsiä kädelläni valokatkasinta. Pian valot värähtävät päälle ja saan itseni rauhoiteltua. Sama painajainen. Sama se mielipuolinen tunne. Se mielipuolinen olento. Kosketan kädelläni kurkkuani ja irvistän. Ehkä lasi lämmintämaitoa saa minut rauhoittumaan. En edelleenkään uskalla avata silmiäni vaikka tiedän että se oli vain painajainen. Lasken hitaasti kymmeneen ja hengittelen rauhallisesti. "Se oli vain unta." Kuiskaan viimeisen kerran ja avaan silmäni.

Verinen seinä, verinen matto, veriset verhot, veriset huonekalut..

Lattialla makaa kolmen tytön ruumiit. Pöydällä on pilkottuna kolmen miehen ruumiit. Vaaleahiuksisen pojan pää on sylissäni. En saa sanoja ulos suustani.En pysty ajattelemaan. Se valtaa minut taas.

- Salla - 

Pitäähän sitä välillä koittaa tätä käsisuun edessä tyyliä (;

Painajaiseen ikuiseen

 "Äiti, äiti! Joku mies varastaa meidän roskiksen! Se tunkee sitä johonki vihreään ja tosi isoon autoon!" huudan punatukkaiselle äidilleni. Naisen kasvoille leviää pienehkö hymy ja sen perässä hänen suustaan kuuluu heleä naurahdus.

 "Kuule kultaseni, se on roskakuski, joka sitä roskista vie. Se tyhjentää roskiksen roska-autoon ja palauttaa meidän roskiksen paikalleen", äiti selittää huvittuneena. Kurtistan kulmiani ja vien alahuuleni mutruun.

 "Mutta.. mutta minne se vie ne roskat?" kysyn ihmeissäni ja tapitan äitiäni sinisillä silmilläni.

 "Kaatopaikalle", äiti vastaa ja hymyilee mulle edelleen. Äiti jaksaa aina hymyillä mulle. Aina se jaksaa selittää mulle asioita ja rohkaista mua. Aina se on mun tukena. Nyökkään terävästi ja juoksen takaisin pihalle aukinaisesta takaovesta. Vihreä ruohikko kutittaa jalkapohjiani, kun juoksen sillä avojaloin. Naurahdan hiljaisena ja tuijotan eteeni, jotta näen minne juoksen. Äiti on opettanut, että aina, kun juoksen, pitää katsoa minne juoksen etten törmää mihinkään. Pysähdyn, kun kuulen auton parkkeeraavan meidän pihalle. Juoksen auton luokse, josta astuu ulos isi.

 "Isi, ota syliin!" huudan innoissani isille. Isi tervehtii mua hymyillen ja nappaa syliin.

 "Lähetäänkö käymään mummulassa?" isi kysyy ja mä hymyilen aurinkoisesti, samalla kun nyökkään.

 "Käydään ensin sisällä", isi toteaa ja lähtee kävelemään sisälle minä sylissään. Ihan tyhmää, kun isillä on näin kesällä töitä.

 Istun pelkääjän paikalla. Oon jo tarpeeksi iso istumaan tässä. Vilkaisen isääni, joka katsahtaa muhun ja hymyilee leveästi. Isi laittaa musiikkia hieman isommalle ja keskittyy sitten ajamiseen. Siirrän itsekin katseeni tiehen ja mutristan huuliani. Ihan ku tiessä olis isoja lätäköitä. Ne näyttää hassuilta. Kysyn isiltä, miksi siinä on lätäköitä, mutta isi kertoo että ne ovat varjoja. Isi jää selittämään mulle kaikenlaista muuta ja mä kuuntelen mielissäni. Käännymme moottoritielle, jonka vuoksi isi kiihdyttää vauhtia sataseen. Hymy ei ole pyyhkiytynyt kasvoiltani.

 "Saanko soittaa mummille, että me ollaan tulossa sinne?" kysyn isiltä ja saan vastaukseksi nyökkäyksen. Isi laittaa mummin puhelinnumeron puhelimeensa ja mä saan painaa vihreää luuria.

 "Hei, Tero", mummi vastaa puhelimeen iloisesti.

 "Ei ku minä soitan täältä", sanon mummille. Tulee hetken hiljaisuus ja kuulen vaimean naurahduksen.

 "Ai, Henkkako sieltä soittelee. Terve, mummi täällä", mummi sanoo mulle.

 "Tiedän. Minä ja isi ollaan tulossa sinne, nii tuota.. Voitko sää laittaa mehut tulemaan? Ei ku kahvit siis", sanon ja naurahdan hiljaisesti, kuten mummikin tekee.

 "Totta kai minä laitan kahvit tippumaan. Kauanko teillä menee vielä matkassa?" mummi kysyy ja kysyn sen kysymyksen sitten isiltä. Isi miettii hetken ja vastaa sitten mulle. Toistan vastauksen mummille: "Isi sano, että kymmenisen minuuttia. Se kuulemma voi kattoa sitä teiän tietsikkaa samalla."

 "Selvä. Oliko vielä muuta?" mummi kysäisee multa, mutta mä pudistan päätäni pienesti.

 "Henkka, mummi ei näe sun pään pudistusta", isi naurahtaa mun vierellä.

 "Ei mulla kai mi-", kerkeän sanoa, kun multa lentää puhelin kädestä. Luja isku osuu auton oikeaan kulmaan. Meidän auto lentää taaksepäin ja osuu katto edellä maahan. Irtoan turvavyöstä ja lyön pääni kattoon. Auto liukuu vähän matkaa, kunnes alkaa putoamaan jotain mäkeä pitkin. Auto pyörii ympyrää ja isi huutaa jotain, mutta en kuule metelin keskeltä mitään. Huudan pelosta sekä kivusta ja koitan saada jostain otetta. Molemmista käsistäni kuuluu rasahdus ja maistan veren suussani. Lyön pääni monta kertaa ja tunnen silmissäni sumenevan. Lennän ikkunan läpi. Auto menee päältäni ja jatkaa vielä matkaa, mutta pysähtyy pian. Koitan nielaista, mutta en onnistu siinä. Se sattuu liikaa. Kaikki sattuu liikaa. Hengittäminen sattuu. Itkeminen sattuu. Jokainen pieninkin liike sattuu. Kuulen isäni huutoja kauempaa, hän yrittää luultavasti päästä luokseni. Jotkut ihmiset tulevat luoksemme ja soittavat apua. Suljen silmäni siltä kirkkaalta valolta ja koitan pysyä hengissä. Makaan verisenä maassa. Tunnen veren valuvan ohimoani, käsiäni, rintakehääni, jalkojani, joka paikkaa vasten. Kuulen vaimeita huutoja, en yhtään tiedä missä ne ihmiset ovat. Tiedän vain, että muhun sattuu ihan liikaa. Tiedän, että en tule säilymään hengissä. Hengitykseni muuttuu koko ajan vaivalloisemmaksi ja pian se loppuu kokonaan. Sydämeni koittaa pumpata vielä. Se koittaa pitää epätoivoisesti mut elossa. Se yrittää pitää mut tässä maailmassa. Jaloistani ja käsistäni lähtee tunto. Sitten lähtee koko kehosta. En tunne enää mitään. Sydämeni lyö viimeisen kerran ja sammuu sitten. Olen nyt taivaalla, tähti muiden joukossa.

- Kata

Esittely & Jeff the killer

Hei
 Tyttöystävän kanssa päätettiin tehdä blogi yhdessä ja kun me kummatkin tykätään kirjottaa kamalasti niin tässä blogiassa tulee olemaan suurimmaksi osaksi kauhutarinoita tai joitain muita tarinoita. Saa nyt nähä mitä keksitään. Kirjotusten lopuksi kyllä tungetaan oma nimi siihen. Ollaan 15- ja 16-vuotiaita tyttöjä.

Kata ;3

Salla

Go to sleep

Virne karkaa huulilleni ja tökkään Emppua kylkeen. "Katso nyt tätäkin kuvaa. Toi on niin feikki että ei jumalauta." Sanon ja käytän kieltä ulkona suustani. Emppu värähtää ja kääntää katseensa pois tietokoneen ruudusta. "Am, mä en halua nähdä kuvia Jeff the killeristä!" Emppu huutaa ja odottaa että mä suljen tietokoneen tai sitten vain kadotan kuvan siitä. "Se ei oo oikea! Kato nyt!" Sanon ja nostan läppärin käsiini ja vien se Empun kasvojen eteen mutta tyttö nousee ylös ja alkaa huutamaan. Emppu juoksee sängylleni ja hyppää siihen mahalteen ja karjuu että mun pitäs painua vittuun. "Nyt se on kiinni pelkuri." sanon hymyillen jolloin Emppu nousee istumaan ja näyttää mulle keskaria. "Kaikella rakkaudella." Tyttö kuiskaa ja virnistää perään. Pidän läppäriä hetken sylissäni kunnes nostan sen siihen pöydälle ja nyrpistän nenääni toiselle. 

Säpsähdän ääneen joka kuuluu alakerrasta. Emppu kalpenee heti ennenkuin ehdin edes suustani avata. "Se on varmaan Nuutti. Se hyppää yleensä ikkunalaudalle kun haluaa sisälle." sanon Empulle huvittuneena. "Sun kissas on kamala. Rakentakaa joku kissanluukku." Emppu inahtaa ja mä nousen ylös sängyltä. "Toi leffa on komedia joten katso sitä kun minä päästän mirrin sisälle." sanon ja juoksen portaat alas kuuntelematta tytön vastausta. Emppu on kamalan säikky nyt kun mun vanhemmatkaan ei oo kotona. Ne on lähteny viikonlopuksi työmatkalle joten oon Empun kanssa kahdestaan täällä. Kävelen ovelle ja vilkaisen ikkunalautaa jossa ei kumminkaan näy mitään. Kurtistan kulmiani ja avaan sitten oven ja katson lautaa. Valkoinen lumi oli peittänyt maan ja ikkunalaudat ja mä erotin kyllä Nuuttin tassun jäljet lumen seasta. Se on varmaan sitten jatkanut matkaansa kun ovea ei heti avattu. Huokaan hiljaa ja suljen oven ja sitten kävelen keittiöön ottaen pari siideriä kaapista. Näin ainakin Emppu rauhottuu hetkeksi. Kävelen takaisin yläkertaan ja katson huvittuneena tyttöä joka on kääriytynyt peiton alle. 

Olen juuri saamassa unen kunnes Emppu potkaisee mua selkään. Tipahdan lattialle enkä oikeen ehdi reagoida mitenkään asiaan. Nousen kiukkiusesti ylös siitä ja katson naista murhaavasti. "Mä nukun reunassa." Päätän ja kömmin sitten sinne reunaan ja Emppu raottelee unisena silmiään. "Anteeksi. Mä oon tämmönen jonka vieressä ei kannata nukkua." Tyttö mutisee unisena ja hymyilee kömpelösti. Mumahdan unisena ja käännän toiselle selkäni ja painaudun viileää seinää vasten. Hetken jo luulen että saan nukuttua mutta Emppu alkaa taas vinkumaan. "Am, älä koske mun jalkoihin." Tyttö inisee jolloin mulla alkaa pikkuhiljaa menemään hermot. "En mä ees kosketa sua." Tiuskaisen. Vastalausetta ei kumminkaan tule jolloin nousen istumaan ja kiljaisen kun näen jalkapäässä epämääräisen möykyn. Nappaan tyynyn ja alan hakkaamaan möykkyä sillä. Pari lyöntiä osuu kohteeseen mutta sitten se katoaa kuin tuhka tuuleen. "Valot!" Emppu parkaisee ja sytytän samantien valot huoneeseen. "Rauhotu hei." Kuiskaan ja vedän tärisevän tytön halaukseeni. Ei hajuakaan mikä se oli mutta sen mä tiedän että tässä talossa on joku muukin kuin me. En ymmärrä miten mä yhtäkkiä näin rauhalliseksi aloin. Emppu tärisee kuin joku hullu jolloin halailen tyttö rauhoittavasti. Mun pitää kertoa sille että pakko on mennä katsomaan mitä tuolla on. Emppu vaan itkee etten mä saa jättää sitä yksin.  Pureskelen huultani ja koitan miettiä vaihtoehtoja. 

Silittelen Empun hiuksia varovasti ja varmistan vielä neljännen kerran että toinen nukkuu. Sitten lasken Empun sängylle ja peittelen toisen. "Ei oo hätää." Kuiskaan vielä kerran. Nappaan sitten suoristusrautani käteeni ja koitan että se on kuuma. Jos joku täällä on niin se ei ainakaan koske muhun jos isken sitä kuumalla suoristusraudalla. Ei mull muutakaan puolustusvälinettä huoneessa ollut. Alan sitten ensimmäisenä tarkastaa mun huonetta. Sängyn alusen,kaapit, laatikot ja jopa pienet lipastot minne ei mitenkään mahtuis piiloututmaan. Ei täällä ole enää ketään. Kävelen huoneeni ulkopuolelle ja suljen sen ja lukitsen avaimella. Sujautan avaimen taskuuni ja lähden kävelemään käytävää pitkin. Onneksi meidän talo ei kumminkaan niin iso ollut, että pitäisi kömytä koko talo ,että löytäisi jonkun. Ensimmäiseksi menen vessaan ja tönäisen oven auki ja varaudun heti hyökkäykseen mutta ketään ei näy,jos totta puhutaan mä pelkäsin kuolakseni mutta vaihtoehtoja ei ollut. Katson sitten taas käytävään ja siirryn toiseen huoneeseen. Kirjastohuoneeseen. Potkaisen oven auki mutta sieltäkään kukaan ei hyökkää kimppuuni. Koitan sormellani suoristusrautaani ja se on yhä tulikuuma - onneksi. Jatkan sitten matkaani alakertaa kohti.

Olen pian tutkinut koko talon läpikotaisin. Ei jälkeäkään kenestäkään. Ulko ovi oli lukossa kuten aina ja mitään ikkunoita ei ollu rikottu. Ei tänne mitenkään kukaan olisi voinut tulla. Lasken suoristusraudan pois rintakehäni läheltä ja lähden kävelemään yläkertaan päin. Portaikon puolessa välissä kumminkin pysähdyn kun tunnen kamalaa huimausta. Oksennus meinaa karata suustani ja kuuma aalto raastaa koko kehoani. Verta. Sitä oli portaikossa vaikka kuinka paljon. Seuraan varovasti silmälläni verivanaa ja kun saavun verivanan loppupäähän en voi uskoa silmiäni. Ajatukseni huutavat mutta suustani ei lähde minkäänlaista ääntä. Nuutti. Sen tassut oli revittu pois kissan kehosta ja pää retkotti metrinpäässä lopusta ruumiista. Polvistun portaikkoon ja kyyneleet alkavat valua poskiani pitkin. "Nuutti." Ikten nyt ääneen. 

Suruni ei kestä kumminkaan kauaa kun kuulen omasta huoneestani tömähdyksen. Mikä muu tahansa tilanne olisi ollutkin- tietäisin että Emppu tipahti sängyltä. Sitä en uskonut nyt. Juoksen täyttävauhtia ovelle ja alan rämppäämään sitä. Lukossa.. Kaivan nopeasti avaimen taskustani ja täristen koitan saada avaimen sopimaan lukkoon. Pian ovi naksahtaa auki ja astun huoneeseen pelon valtaamana. Se mitä olin pääni sisällä kuvitellut noin viisisekunttia sitten ei mitenkään vastannut näkyyn minkä näin nyt. Se oli kymmenen kertaa pahempi. Emppu makasi lattialla päättömänä ja hänen ruumiiseensa oli iskettu moneen kertaan jollain terä esineellä.Verisiä käden jälkiä oli sängyllä ja seinissä, joku oli rikkonut yövaloni ja se oli nyt sirpaleina lattialla. Verta oli myös paljon läppärini päällä ja... ja... sitä oli kaikkialla! Juoksen Empun luokse ja hädissäni kaivan puhelinta taskustani. Painan vihreän luurin pohjaan kunnes huomaan sen. Puhelimeni tippuu maahan. Se tuijotti minua peilin kautta nurkasta. Erotan sen juuri ja juuri sen verisestä katseesta ja tuosta mielipuolisesta hymystä. Se tuijotti suoraa minua. Käännyn mutta hahmo pysyy nurkassa ja hymyilee minulle mielipuolisesti. Sen silmän ympärykset olivat mustat. Se vaan tuijotti. Ei räpsyttänyt silmiään yhtään eikä muuttanut ilmettään miksikään. Sen poskille oli viilletty hymy. Hymy joka sai ihokarvani pystyyn. En pystynyt liikkumaan. Tuijotin vain sitä hahmoa sanaakaan sanomatta. "Nuku.... vain." Hahmon suusta pääsevät sanat jolloin tajuan sen. Tuo on henkilö jota Emppu pelkäsi yli kaiken. Sehän on satua? Ei se ole totta. "Jeff.." En ehdi edes sanoa tuon nimeä loppuun kun olio hyökkää kimppuuni mielipuoli hymy huulillaani. Veitsen se painaa kaulalleni ja tuijottaa minua lasittuneella katseellani. "Nuku vaan." Se kuiskaa ja tunnen kuinka puukon terä alkaa painautua kaulaani vasten. En uskalla nielaista ja hetken jo luulen että kuolen kunnes muistan suoristusraudan kädessäni. Huitaisen sillä henkilöä jolloin se katoaa päältäni ja veitsi tipahtaa maahan. Nappaan veitsen käteeni ja hyökkään olion kimppuun ja alan hakkamaan toista veitsen kanssa. Verta lentää päälleni ja kiljun kuolemaa. Samassa tunnen valon kohdistuvan kasvoihini ja poliisi osoittaa minua aseella. "Pudota ase!" Polisi huutaa jolloin kasvoilleni tulee helpottunut hymy. "Se on täällä, mutta mä tapoin sen!" Huudan ja katson poliisia joka käskee minun pudottaa veitsi. Pudotan veitsen maahan ja alan nauramaan. "Katsokaa. Mä tapoin sen. Se on totta!" Kiljun ja käännän sitten katseeni alapuolelleni. En näe sitä. En näe Jeff'iä. Näen vain Empun verisen ruumini alapuolellani.

- Salla -