Hiustenvärjäys

Hei ;3

Tää on tämmönen pikapostaus ;3 Tuota tuota tuotaa.... Mun oli tänään tarkotus värjätä hiukset liilaksi ja vedin värinpoistolla ja sitten liilaa mutta näistähän tuli ihanan pinkit (; Vähän muuttu entisestään... No on nää sillee ihan kivat mutta oikeasti vedän kohta mustalla tähän päälle koska en jasa :D:D Kata tulee tällä viikolla tänne ja sitten mullon koeviikko nyt menossa joka on erittäin vituttavaa -.- Vois mennä pikkuhiljaa jo lukemaan sitä englantia sillä englannin koe huomenna.. Joo mutta eipäs tässä kait muuta :D tällä kertaa en kirjottele mitään D; 

Tollaset ne sitten on :D Juu otin kuvan ko oli vaaleet xp

Fiilistelkää tän musiikin parissa ;3 Tää on ihana ♥ 

- Salla -

Älä arvostele jos itse et oo täydellinen!

Hellow ;3

Halusin kirjottaa tämmösen tarinan nyt ko on taas tullu näit kiusausjuttuja vähän esille joten tässä ois yks semmonen kiva tarina joka liittyy kiusaamiseen. 

Älä arvostele jos itse et ole täydellinen

Kiusattu(Niklas)

Istun koulun käytävällä ja olen liimannut katseeni maahan. Tunnit olivat alkaneet jo kymmenenminuuttia sitten mutta Aleksi oli piilottanut mun repun tyttöjenvessaan ja mä en halua sitä sieltä käydä hakemassa. Ne viimeksiki huuteli mulle kun kävin hakemassa kengät sieltä. Painan pääni käsiini ja niiskaisen hiljaisesti. ”Homo!” Kuulen jonkun huutavan käytävän toisesta päästä. Nostan katseeni tummahiuksiseen pitkään poikaa joka lähtee kävelemään mua kohti hymy huulilaan. Enempää en ajattele vaan nousen ylös ja lähden juoksemaan kauemmaksi. Kuulen takanani olevien askelien koventuvan jolloin teen its samoin. En halua taas joutua hakatuksi. Mä olen kumminkin hitaampi ku Aleksi jolloin poika kamppaa mut ja mä lennän nokalteni maahan. Parkaisen kivusta ja tunnen toisen ottavan mua kauluksista kiinni. Poika paiskaa mut kaappeja vasten ja haukkuu mut lyttyn. ”Saatanan homo etkö sä ymmärrä että likat kuuluu tyttöjen vessaan?” Tuhahtaa Aleksi ja lyö mua mahaan jolloin parkaisen taas. Kyynel valuu poskelleni jolloin tunnen iskun kasvoissani. ”Hei nyt loppu!” Kuulen opettajan huutavan jolloin Aleksi laskee mut alas ja lähte juoksemaan poispäin. Vedän jalat rintakehääni vaste ja alan itkemään. Opettaja juoksee luokseni ja kyyristyy eteeni. ”Kuka se  oli Niklas?” Toinen kysyy ja laskee kätensä olkapäälleni. Pudistelen vaan hiukan päätäni. Se hakkaa mut pahemmin jos kerron.

Kiusaaja (Aleksi)

Ei hemmetti se opettaja ehti taas tunkea sen nokkansa toisten asioihin. Se on niin ärsyttävä henkilö että ei vittu. Saavun pian koulu alueen ulkopuolelle ja vilkaisen kelloa. Se on melkein neljä joten sama se on lähtä kotiin. Mika sano että se hakee mut kahdeksan maissa sinne Jessen juhliin. No on tässä aikaa ainakin säätää jotain. Kuulen sitten tutun kiljaisun ja käännyn katsomaan tyttöä takanani. ”Hei kulta.” Sanon ja vedän tytön itseäni vasten ja suutelen toista. Nainen kietoo kätensä ympärilleni ja vastaa suudelmaan ehkä hiukan liian innokkaasti. Työnnän toisen kauemmaksi ja naurahdan hiljaisesti. ”Säästä toi myöhemmäksi.” Sanon silmää iskien. Nappaan naisen kainalooni ja lähden kävelemään kotia kohti. Huomaan edessäpäin kävelevän Niklaksen ja virnistän hiukan. ”Hei tyttö heiluta vähän enemmän sitä persettä! se näyttää paremmala.” Jessica huutaa viereltäni jolloin naurahdan ja painan suukon tytön otsalle ja katselen Niklasta joka koventaa askeliaan.

Niklas

Pian saavun kotiin ja paiskaan ulko oven perässäni kiinni. ”Niklas!” Äitini huutaa innoissaan ja juoksee luokseni. Naisen kasvot kumminkin kalpenevat kun hän huomaa mustan silmäni ja vertavuotavan suupieleni. ”Voi rakas lapsi.” Äiti sanoo ja ohjaa minut keittiöön. Toinen alkaa puhdistamaan haavojani sen enempää sanomatta. Löysään hiukan sitä kravaattia kaulassani ja siirrän mustia hiuksia pois kasvojeni tieltä. Ei äiti enää edes vaivaudu kysymään. En mä voi kertoa kuka mua hakkaa. Ne sano että ne tappaa mut jos kerron vielä. Vilkaisen äidin kasvoja ja kyllä mä huomaan että toinen on alkamassa itkemään. ”Puhdistus aine loppui.” Äiti sanoo ja poistuu olohuoneeseen. Nousen sitten ylös penkiltä ja kävelen suoraa omaan huoneeseeni. Napitan mustan kauluspaidan auki samalla ottaen käsikorut pois käsistäni. Vedän kravaatin pois kaulastani ja vaihdan farkut gollareihin. Kaadun sitten makaamaan sängylleni ja vilkaisen puhelintani. Ei yhtään viestiä eikä puhelua. Ei mua kukaan kyllä kaipaiskaan. Avaan Facebookin ja katselen seinääni jonne on linkattu kuva missä mun reppuni on naisten vessanpöntössä. Suljen puhelimen ja niiskaisen. Ei vittu tää kaikki on perseestä. Yskäisen ja pyyhkäisen kyyneleen pois poskeltani. Samassa ovi aukeaa ja kahdeksan vuotias pikkuveljeni ryntää huoneeseen kikattaen. ”Lähetään kohta karkki ja keppos kierrokselle!” Se kiljuu ja juoksee saman tien ulos. Ai niin hemmetti olin unohtanut. Olin luvannu toiselle että menen sen kanssa kerään karkkia. Hah. Varmaan mukavaa kun 17-vuotias poika ruinaa polvillaan karkkia muiden talosta. Mahtavaa!

Aleksi

”Ette te voi määrätä mitä mä teen! Oon melkeen täysikänen joten te ette voi kieltää mua menemästä sinne bileisiin!” Karjun ja katson äitiäni joka vakavoituu huutamisestani. ”Tästä ei puhuta. Olisit miettinyt ennen kuin menit varastamaan.” Nainen tiuskaisee ja vilkaisee miestä joka istuu sohvalla kaljatölkin kanssa. ”Isä sano jotain!” Huudan miehelle jolloin se katsoo meitä hölmistynyt ilme kasvoillaan. ”Kuuntele äitiäs.” Mies tuhahtaa jotenkin humalaisen kuuloisena jolloin kävelen telvision eteen. ”Säkin vaan juopottelet ja nahjustat tossa sohvalla! Mä haluun pois täältä! Te ootte vaan niin saatanan hinttejä ette tajua mitään!” Huudan ja potkaisen pöydän nurin. Nää on koko vuoden parhaat bileet ja noi ei oo mua päästämässä sinne. Perkele.  Yhtäkkiä mies nousee seisomaan ja tunnen nyrkin kasvoillani. ”Opettele kunnioittamaan vanhempiasi!” Isä huutaa samalla kun potkaisee mua leukaan. ”Lopeta!” Äiti parkaisee ja juoksee isän luokse ottaen tuota käsistä kiinni. Nousen varovasti istumaan ja tunnen huulissani kamalaa pistelyä. Veri maistuu voimakkaasti mun suussani. Isä tulee taas lähemmäs ja pian saan iskun mahaani. Nousen ylös ja syöksyn miehen kimppuun työntäen tuon sohvalle. Se tarttuu mua kurkusta kiinni mutta äiti lyö meidän käsiä jolloin puumailalla jolloin irotamme otteemme. ”Haista vittu.” Tuhahdan ja kävelen sitten ulos talosta paiskaten oven perässäni kiinni. Lähden juoksemaan ulospäin enkä lopeta juoksemista vaikka äiti huutaakin mun perääni. Huutakoot mua ei kiinnosta. Jatkan juoksemista niin kauan aikaa että olen leikkikentällä joka on piilotettu tänne kerrostalon taakse. Istahdan alas keinuun ja pyyhkäisen verta pois kasvoiltani.

Niklas

”Karkki tai kepponen!” Veljeni huutaa kun ovi avataan. Pureskelen huultani ja lipaisen huulikorua huulessani. En halua olla tässä. Nainen kehuu veljeni asua ja antaa toiselle tikkarin jolloin veli hymyilee ja pian ovi sulkeutuu. ”Vielä noi!” Poika kiljuu ja lähtee juoksemaan toiselle puolelle kerrostaloa. Lähden nopeasti kävelemään toisen perään ja käsken toista odottamaan mutta poika vaan pinkoo menemään jolloin joudun hölkkäämään toisen vierelle. Vanha leikkikenttä alkaa avautua eteemme jolloin veljeni pysähtyy ja osoittaa hahmoa keinussa. ”Se.. sillon.” Veljeni sönkkää kunnes taas pinkaisee juoksuun. Kohautan kulmaani hiukan ja katselen hahmoa. On talvi jolloin on hiukan hämärää mutta kyllä mä jotenkin hahmon erotan. Siihen sattuu. Lähden kävelemään lähemmäs ja huomaan sitten Aleksin keinussa. Se itkee? ”Ootko sä kunnossa?” Kysyn aika hiljaa jolloin poika nostaa katseensa muhun. ”Jep.” se tuhahtaa ja laskee katseensa maahan. Kaivan taskustani paperia ja kävelen lähemmäs toista. Se ei varmasti tunnista mua. Mulla on hiukset silmien päällä ja pipo päässä. Mun hiukset on aina geelillä ylhäällä koulussa. ”Tässä.” Sanon hiljaa jolloin toinen katsoo mua epäillen mutta ottaa sitten paperin vastaan ja alkaa pyyhkimään verta pois kasvoiltaan. Katselen toista ja saan sitten idean. Hei jos mä saan selville mikä toiselle on niin ehkä pystyn käyttämään sitä puolustuskeinona. ”Ootko sä.. tai siis mikä sulla on?” Kysyn hiljaa ja istahdan sitten keinuun puistaen siitä ekaksi kumminkin lumet pois. ”Sain turpaan eikö sitä muka näe?” Aleksi kysyy naurahtaen ja katsoo mua kosteilla silmillään. Olen kysymässä keneltä kunnes toinen jatkaa. ”Isä hakkasi mua. Ei muuta.” Se sanoo ja irvistää hiukan. Kallistan hiukan päätäni ja kurtistan kulmiani. Sehän on laissa kielletty. ”Mikset sä kerro jollekkin niin.” Lauseeni jää kesken kun poika katsoo mua pahasti. ”Mä en halua sossujen alaiseksi. Sitä paitsi viinaa isä ostaa mulle.” toinen tuhahtaa jolloin kurtistan taas kulmiani. En ymmärrä. Eihän sellasta vanhemmat tee.

Aleksi

Oon avautunut tuolle tuntemattomalle pojalle yllättävän paljon. Se on tosi mukavan olonen ja se ei ees naura vaikka oon selittänyt ihan vakavia asioita. Kaikki aina nauraa sille kun sanon isän vetäneen mua turpaan.  ”Mun pitäs kohta mennä.” Poika sanoo ja katselee mua hiustensa alta. Nyökkään hiukan ja saa luotua kasvoilleni hymyn. ”Oon muuten Aleksi.” Esittäydyn ja ojennan toiselle kättäni. Poika tuijottaa kättäni ja koittaa hymyillä. ”Hei..” Toinen sanoo aika hiljaa kunnes nousee ylös. ”Nähdään.” Se huikkaa ja ennen kuin ehdin avata suutani poika lähtee juoksemaan kauemmaksi.  Outo tyyppi…

Istun taas siinä samalla keinulla ja odottelen sitä tyyppiä jonka nimeä mä en vieläkään tiedä. Oon jutellu sille noin pari viikkoa ja se on aivan mahtava tyyppi! Tuntuu et se tietää kaikesta jtn ja se on muutenkin tosi mukava! Tällä kertaa mä en halua puhua sille mitään vaan lähtä jonnekkin muualle. Mä olin kuullut että Jessica ois pettäny mua jonkun kanssa joten mä haluan lähtä pitämään hauskaa. Kuulen sitten askelian lähestyvän ja käännän katseeni hymyillen pipopäiseen poikaan. ”Moikka!” sanon toiselle ja sitten jähmetyn kun huomaan toisen huulen olevan halki. ”Mitä sulle on käynyt?” Kysyn sitten ja poika hymyilee mulle hiukan ja istahtaa sitten keinuun kanssani. ”Mua hakattiin.” toinen sanoo viimein jolloin nousen seisomaan. ”Okei kuka se oli! Mä tapan sen.” Tuhahdan ja katselen toista odottavasti. Poika vaan istuu keinussa ja tuijottaa maata.

Niklas

En mä voi kertoa tuolle että se hakasi mut. Eihän se itseään voi mun tietääkseni hakata joten. Puraisen huultani mutta irvistän kun se kipuaalto lävistää mut. ”Kuka se oli!?” Aleksi huutaa jolloin nostan katseeni toiseen. ”En mä saa kertoa.” Kuiskaan hiljaa. Aleksi tietää että mua hakataan mutta mä valehtelen olevani erissä koulussa joten toisella ei oo mitään hajua mistään. ”Hei. Mä oon sun kaverisi. En mä voi antaa muiden hakata sua noin vaan joten kerro se tyyppi niin käyn vetämässä sitä turpaan!” Aleksi huutaa. Hymy käväisee huulillani ja nousen sitten seisomaan katsoen poikaa.  Mä haluan kertoa sille kuka olen. Mä haluan että se tietää. Se ehkä hakkaa mut pahemman kerran mutta mä pidän toisesta. Mä haluan että se on mun ystävä sellasena ku oon. ”Se olit sä.” Sanon hiljaa jolloin poika näyttää huvittuneelta. Kyllä mä tiedän ettei se usko. Vedän pipon pois päästäni ja vedän hiukset sivuille ja lasken pipon takaisin päähäni. Aleksi jää vaan tuijottamaan mua ja on jotenkin tosi vihaisen näköinen. ”Se  oon mä.” Sanon aika hiljaa mutta pojan ilme pysyy yhä vihaisena. ”Sä! Saatnan hintti mikä vitun juoni tää on!” Toinen karjaisee ja astuu uhkaavasti lähemmäs jolloin peruutan hiukan. ”Ei tää oo mikään juoni. Mä haluan olla sun ystävä.” sanon ääni täristen ja astelen kauemmaksi. Aleksi näyttää olevan täynnä vihaa mutta se ei kumminkaan lyö mua. Seisoo kädet nyrkissä ja tuijottelee kiukkuisesti maata. ”Anteeksi.” Sanon mutta poika iskee nyrkkinsä puuhun ja lähtee kävelemään kauemmaksi.

Aleksi

En oo puhunut kahteen viikkoon Niklakselle. En oo kyllä kiusannutkaan sitä että jos siitä lähetään. Kaverit on ihmetelly asiaa mutten mä niille mitään oo sanonu. Niklas oli ainoa joka puhu mulle. Kaikki muut heittää armotonta läppää ja vitsailee kaikesta. Olin eronnu jessicasta jo aika päiviä sitten mutta se yhä kuolaa mun perääni. Samoin kolmenkymmenen muun jätkän.  Istahdan penkille ja heitän repun alas selästäni. Taas mä lintsaan nää historian tunnit mutten mä vaan jaksa niihin keskittyä. Miksi pitäs tietää jtn mikä tapahtu monta vuotta sitten? Hei keskitytään mielummin tulevaisuuteen. Kuulen sitten käytävän päästä kolahduksen ja Niklaksen huutoa. Nousen saman tien ylös ja lähden hölkkäämään suuntaan päin. ”Homo!” Kuulen tutun ääneen. Katson Mikaa joka pitää Niklaksesta kiinni ja lyö tuota naamaan. Mikan vierellä on Jesse joka nauraa tyytyväisenä. ”Hei!” Karjaisen kun Mika on lyönyt taas Niklasta. Kaikki kolme kääntyy katsomaan mua. ”Lopeta tuo!” Karjaisen ja riuhtaisen Mikan irti Niklaksesta. Jätkä katsoo mua tyhmästi. ”Sä itekkin hakkaat sitä! Mikä sua risoo!” Mika huutaa ja potkaisee Niklasta haaraväliin jolloin isken nyrkkini toisen naamaan. Jesse on muka hyökkäävinään mun kimppuun mutta perääntyy kun nyrkkiä näytän. ”Ihan sama.” Mika tuhahtaa pidellen nenästään kiinni. Kaksikko lähtee lätkimään aika nopeaa ja mä käännyn katsomaan Niklasta joka on maassa. Kyyristyn toisen eteen ja vedän pojan halaukseeni. Kyllä mä huomaan sen hämmennyksen toisessa mutta antaa olla. Niklas onneksi halaa mua takaisin ja sanoo jtn ettei se haittaa. Hymy käväisee huulillani ja pidän toista tiukasti halauksessani. ”Oon pahoillani kaikesta.” Kuiskaan.

Kiitos ku luitte ;3 

- 

- Salla -

Need you

Kun me satutamme ihmisiä. Emme yleensä tee sitä tahallamme.  Pikemminkin huomaamattomasti tai vahingossa. Tuskin kukaan haluaa toista ihmistä satuttaa. Jokainen tulee satutetuksi ainakin kerran päivässä. Ihan sama kuinka kiltti koittaa toiselle olla. Aina se jotenkin satuttaa..  

Need you

”Etkö sä voi ymmärtää etten ole enää sun pikku tyttösi!” Huudan ja katselen miestä edessäni.  Isä oli kieltänyt multa kaiken. En saanut nähdä ystäviäni, en saanut mennä ulos kun oli tullut pimeää, en saanut edes avata tietokonettani. Puhelintani se hirviö ei koskaan vie ja jos yrittää edes viedä mä lähden täältä talosta. ”Mä vihaan sua!” Karjun ja juoksen yläkertaan itkuisena.  Miksi mulle tehdään näin? Eikai se haittaa jos yhden tupakan nyt polttaa. Mähän olen parin vuoden päästä täysikänen. ”Emilia heti tänne!” Isä huutaa oven takana ja koputtaa siihen. ”Mee pois! Mä vihaan sua! Vihaan sua!” Huudan toiselle hysteerisesti jolloin oven koputus loppuu ja askeleet katoavat alakertaan. Painan pääni tyynyä vasten ja alan itkemään. Tää ei oo reilua. Kaikki muut on viikonlopun siellä mahtavissa bileissä ja mä makaan täällä kotona sängyllä tekemättä mitään koska isä niin määrää. Karjun uudestaan siihen tyynyyn ja koitan saada pulssini normaaliksi.

Raottelen silmiäni hiukan ja nostan heikosti katseeni kelloon. Se oli noin neljä yöllä. Viha ja suru yhä valtaa mun tunteitani mutten välitä siitä. Haluan edelleen vaan itkeä ja huutaa. Nousen istumaan ja jään tuijottamaan tietokonetta pöydälläni. Jos joku voi ees jutella mulle? Nostan koneen syliini ja kirjaudun facebookin. Ketään ei kumminkaan siellä näy joten alan katselemaan vanhoja kuvia mitkä ovat tietokoneellani. Jaah.  Mä oon suurimmissa kuvissa isän kanssa sillä nää on otettu isän kameralla. Kaikki kuvat missä oon ystävien kanssa on vielä mun omassa kamerassani turvassa ettei vaan joku utelias tuu urkkini tietokonetta ja löydä hienoja juomakuvia. Siinä kuvien seassa on myös yksi video minkä mä laitan sitten pyörimään. Videossa on mä ja isä ja me ollaan jossain eläntarhassa. Aluksi mä mökötän kamalasti mutta pian isä saa mut nauramaan ja me mennään katselemaan leijonia. Mä rakastan niitä otuksia! Taino rakastin. Pian videon maisema siirtyy merelle ja me ollaan isän kanssa merellä.  ”Äiti ja isi kattokaa mä lennän!” Kuuluu mun huutoa kaukaa ja kuvaaja kääntää kameran mua päin ja mä vilkutan kameraan. Oon ehkä kuusivuotias tuossa. Haha. Oonpa mä ollu idiootin näköinen.. Katselen videota kunnes se alkaa pätkimään ja sitten ruutu pimenee.

Seison valkean kirkon edessä ja tuijotan eteenpäin niitä ovia jotka kutsuvat minua peremmälle. Miksi mä olen täällä? Yhtäkkiä ympärilleni ilmestyy ihmisiä jotka itkevät. He ovat pukeutuneet mustaan.  Levinneitä meikkejä näkyy naisilla ja tummia silmänaluksia miehillä. Kävelen varovasti kirkon sisälle ja annan katseeni kiertää ympäri kirkkoa. Miksi mä olen täällä. ”Olen kamalan pahoillani.” Vanha nainen sanoo äidilleni ja halaa toista tiukasti. ”Äiti?” Kysyn mutta nainen kääntää mulle selkänsä. Ihanku se ei huomaiskaan mua. ”Äiti!” Huudan ja kävelen naisen eteen mutta se tuijottaa vaan tyhjään. Nostan kättäni äitiäni kohti mutta se menee äidin olkapäästä läpi. Värähdän ja nojaudun kauemmaksi. Oonko mä kuollu? Tuskin. Kävelen sitten sitä arkkua kohti ja sitten mä huomaan sen valokuvan. Isä? Juoksen arkunluokse ja värähdän kun näen isäni makaamassa arkussa. Kasvot kalpeina ja smokki päällä. Mitä tapahtu. ”Se auto-onnettomuus tuhosi kaiken.” Kuulen jonkun naisen sanovan viereltäni. Onko isä kuollut? Polvistun arkun vierelle ja purskahdan lohduttomaan itkuun. 

Kiljaisen ja säpsähdän hereille unestani. Vilkaisen tietokoneen ruutua missä pyörii vieläkin merivideo. Mä olin nukahtanut tää hemmetin kone syliini. Sydämmeni hakkaa tuhatta ja sataa ja kyynel on valunut poskelleni. Töniäisen tietokoneen vierelleni ja juoksen alakertaan. ”Isä!” Karjaisen ja huomaan miehen istuvan olohuoneessa sipsikulho kädessään. Menen toisen luokse ja halaan isääni. ”Oon pahoillani.” Kuiskaan hiljaa jolloin mies hymyilee minulle. ”Ei ole hätää. Unohdetaan nyt koko juttu. Katso mun kanssa vaikka leffaa.” Isä sanoo jolloin hymyilen toiselle ja käytän silmiäni kiinni. Paljon parempi.

Tän tarinan tarkoitus on siis se että vaikka onki tämmösiä teinejä jotka sanoo vihaavansa vanhempiaan mutta ne silti välittää niistä kamalasti. Välillä voi tuntua että ne kaksi oikeesti pilaa oman elämän mutta todellisudessa ne on iso osa elämää ja todella tärkeitä, joillaki ei oo sitäpaitsi ees omaa isäänsä joten kannattaa arvostaa sitä mitä on (: 

Myöhäinen isänpäivä tarina :D

Minä ja saga (sisko) :D

Mun ilme vammaa :D Siskokset :3

- Salla -

Uusi elämä

Salla pakotti mut kirjottamaan iloisen tarinan, joten koitin vääntää tähän jotain iloista :c Heti ensimmäisenä mun mieleeni tuli synnytys, joten kirjoitin sitten siitä. Toivottavasti ei ole ihan umpitylsä D:

 Kyyneleet valuvat punertaville poskilleni. Miro pitää mua tiukasti halauksessaan, joka helpottaa mua hieman. Lasken pääni miehen turvalliselle olkapäälle.

 "Mutta muhun sattuu niin paljon", inahdan hiljaisesti, jolloin poika silittää mun selkääni. Nyyhkytän Miroa vasten. Noin 23-vuotias, nuori mies nostaa mun katseeni leuasta pitäen häneen ja pyyhkii peukalollaan kyyneleitäni.

 "Ei ole hätää kulta. Enää pari päivää ja sitten kipu helpottaa. Kaikki menee hyvin", Miro sanoo mulle rauhoittavasti ja hymyilee rohkaisevasti. Pieni hymy hiipii mun kasvoilleni. Miro tarraa mua käsistä kiinni ja menee mun eteeni polvilleen. Nuorukainen nostaa mun paitaani hieman ja suukottaa pyöreää vatsaani.

 "Elä potki niin lujaa, äidille käy kipeää. Pääset kohta sieltä pois, meidän turvallisiin syliin. Isi ja äiti rakastaa sua", Miro puhuu vatsalleni ja suukottaa sitä pikaisesti. Mies nousee seisomaan, suukottaen huuliani. Naurahdan hiljaisesti ja kiedon käteni miehen ympärille. Miro on kaikista tärkeintä mulle. En vois elää ilman häntä.

 "Ponnista!" kätilö kannustaa mua. Koitan parhaani mukaan ponnistaa ja pari kivunhuutoa karkaa suustani. En arvannut että tämä on näin kivuliasta. Miro pitää mun kädestäni kiinni, jolloin puristan miehen kättä tiukasti. Parkaisen taas ja puristan silmiäni yhteen. Kätilö käskee taas ponnistamaan, jolloin tottelen. Naispuolinen kätilö kertoo pään näkyvän jo, jolloin saan siitä vain lisää energiaa. Ponnistan varmaan jo sadannen kerran ja usean ikuisuudelta tuntuvan ponnistuksen jälkeen kätilö iloisena ottaa itkevän vauvan syliinsä. Hymy leviää mun ja Miron kasvoille. Onnenkyyneleet valuvat mun poskilleni.

Pitelen pikkuriikkistä vauvaa sylissäni ja suukotan pienen tytön päälakea. Miro istuu viereisellä, harmaalla penkillä ja silittää tyttäremme pehmyttä päälakea. Katson pikkuista kosteilla silmilläni. Se on niin pieni. Tyttö ottaa mua sormesta kiinni ja puristaa sitä vähäisillä voimillaan. Se on niin suloinen! Minun ikioma rakas. Ja Miron.

 "Meidän pieni Netta", sanon iloisella äänensävyllä. Netta Eveliina Perttula. Miro painaa pehmeät huulensa mun täriseville huulilleni. Oon maailman onnellisin ihminen päällä maan. Jaan ykkössijan Miron kanssa.

Kuvat on otettu taas weheartit:istä.

- Kata

Will you marry me?

Hei (:
Tuli semmonen olo että pakkohan on kirjoittaa jotain iloista joskus :D Okei tämä on suoraa sanottuna ensimmäinen tai toinen iloinen kirjoitus minkä oon koskaan kirjoittanut xp Joten toivottavasti tykkäätte ees jotenkin ;3

Will you marry me?

Seison ulko oveen edessä ja tuijottelen ruskeaa ovea kärttyisen näköisenä. ”Mä tulen kolmen minuutin päästä.” Oli sanonut Mikko noin tunti sitten puhelimessa. Se kalareissu taisi sittenkin vähän venyä pitkään.  Kuulen auton saapuvan pihaan ja kamalaa töminää ja huutamista kuuluu ulkoa. Nyt se saa kyllä turpaan jos se humalassa kehtaakin astua sisälle tähän taloon. Pari oven koputusta ja sitten avainten kilinää toiselta puolelta. Pian ovi aukeaa ja Mikko seisoo ovelle hölmösti hymyillen. Hölmön hymyn seassa on myös kamala viinan ja tupakan löyhkä. ”Mitä mä olen sanonut sulle juomisesta!” Huudan ja astun pari askelta kauemmaksi ja katselen miestä joka kävelee peremmälle taloon sulkien oven perässään. ”Mä otin vaan pari.” Toinen nauraa ja tumppaa tupakan kengänpohjaansa ja heittää sen maahan. ”Älä tee noin!” Karjaisen ja kävelen olohuoneeseen. Mikkko tömistelee perässä ja tartuu kädestäni kiinni. ”Kulta älä nyt.” Mies kuiskaa ja vetaisee kehomme yhteen. Tönäisten itseni vapaaksi ja osoitan sohvaa. ”Sä nukut tämän yön tuossa.” Tiuskaisen ja painun sitten yläkertaan. Vihaan sitä kun Mikko juo. Se on aina huutoa ja minä en itse saa kavereiden kanssa juoda mutta mieheni kyllä saa. En ymmärrä. Pitäskö hommota itselle nainen?  Painan pääni sitä tyynyä vasten ja jään tuijottamaan kattoa. En mä saa unta. Tiedän sen etten saa unta. Kuulen alakerrasta ryminää ja joku astelee sitten suihkuun. Tietenkin se onMikko. En vain jaksa välittää. Olen niin suunnattoman vihainen.

Raottelen silmiäni kun kuulen alakerrasta lujan rysähdyksen. Usen seisomaan saman tien ja vedän aamutakin päälleni. Jumalauta vieläkö se siellä ryyppää? ”Jos sä siellä oot taas humalassa niin saat lähtä!” Karjun ja lähden kävelemään portaita alas. Pysähdyn portaikon puoleenväliin ja jään tuijottamaan lattiaa. Ruusun terälehtiä? Annan katseeni laajentua vähän ja huomaan sitten kynttilöitä pitkin portaikkoa ja alakertaa. Kävelen portaat hiljaisesti alas ja katselen ympärilleni lumoutunut katse kasvoillani. Mikko seisoo keittiössä hymyillen. Kävelen toisen eteen ja katselen miestä kyyneleet silmissä. ”Mitä tää on?” Kysyn hiljaa ja puraisen huultani etten alkaisi vollottamaan. En ole koskaan nähnyt mitään näin kaunista. Mies hymyilee minulle ja tarttuu sitten kädestäni kiinni. Vastaan toisen hymyyn ja sydämeni meinaa vetää voltin kun toinen polvistuu sitten eteeni. ”Jessica.” Toinen sanoo hiljaa ja katsoo mua hymyillen. ”Mä rakastan sua yli kaiken. Sä olet mun elämäni valo.  Oot syy siihen miksi mä herään aina aamuisin.  Sä olet täydellinen.” Mikko sanoo ja hymyilee edelleen katsellen silmiäni. ”Kulta voisin poimia sulle kuun taivaalta mutta tähdet on jo sun silmissäs.” Mikko kuiskaa ja suukottaa käsiäni. Toinen kaivaa sitten taskustaan pienen rasian ja avaa sen.  En ole koskaan ennen nähnyt niin kaunista sormusta. Viha oli kadonnut sisältäni ihan kokonaan. En edes muista mitä pari tuntia sitten tapahtui. Silmiäni alkaa kirvellä kun kyynel tipahtaa poskelleni. ”Jessica… Tuletko sä mun vaimokseni?” Mikko kysyy jolloin purskahdan itkuun ja nyökyttelen hullun lailla päätäni. Miehen silmät myös kostuvan ja toinen laittaa sormuksen sitten sormeeni ja nousee korkuudelleni ja pian tunnen pehmeiden huulien painautuvan omilleni.  Vastaan suudelmaan ja koitan estää kyyneleitäni. Elämässä on sittenkin onnellisia loppuja. 

Nawww... Ne oli nii söpöjä ;c

- Salla - 

Punahilkka

Hei! c:

Mulle tuli nyt kauhea halu kirjottaa, joten mie päätin kirjottaa jotain pientä ;3 Idea tuli kahdesta kuvasta, jotka laitan tuohon tarinan alle. Kummatkin kuvat on otettu weheartit'istä. Toivottavasti tykkäätte c:

Punahuppuinen, viittaan pukeutunut tyttö käveli metsässä yksin. Huppu oli vedetty syvälle tytön päähän, jottei häntä tunnistettaisi. Tyttö kantoi kädessään puista, ruskeaa koria, jonka sisällä oli ruokaa. Lämmintä maitoa, leipää ja pullaa. Ne menisivät tytön isoäidille. Tyttö käveli pelottomasti eteenpäin, vaikka kuuli paikoittain pusikoissa rapinaa. Pikkutyttö ei pelännyt. Hän käveli rohkeasti eteenpäin ja ajatteli olevansa kohta perillä isoäitinsä luona. Neitokainen pysähtyi, kun kuuli takaansa puhetta. Ruskeahiuksinen kääntyi ympäri, muttei nähnyt mitään. Vasta nyt hän alkoi pelätä hieman, muttei näyttänyt sitä ulospäin millään tavalla. Tyttö kääntyi. Hänen edessään seisoi jättimäinen, musta susi. Tyttö värähti, mutta tuijotti sutta vain silmiin. Susi ei pelottanut häntä. Musta jättiläinen murisi punahuppuiselle tytölle ja näytti uhkaavasti hampaitaan. Pieni tyttö kallisti päätään.

 "Sinulla on isot korvat", pikkutyttö aloitti ja katsoi suden korvia. Hän kosketti varovasti korvaa ja perääntyi sitten hieman. Tyttö kohdisti katseensa seuraavaksi suden turkkiin.

 "Sinulla on paksu ja hienon värinen turkki", ruskeahiuksinen pienoinen sanoi ja kosketti suden turkkia. Susi oli lopettanut murisemisen, mutta piti hampaansa esillä silti. Susi oli tyttöön verrattuna kooltaan kaksinkertainen.

"Sinulla on isot silmät", sanoi viittaan pukeutunut tyttö ja katsoi suden silmiä.

"Ja todella isot tassut", punainen tyttö sanoi ja kosketti jättimäisen suden jokaista tassua, yhtä kerralla. Tyttö tuumaili hetken ja jatkoi taas suden tutkailemista.

"Sinulla on hirvittävän iso suu", totesi pienokainen ja kosketti suden suuta. Hän hymyili pienesti.

"Ja kauhean terävät hampaat", tyttö naurahti ja sillä samaisella hetkellä susi tarttui tyttöä kädestä ja lähti viemään tätä poispäin. Pikkutyttö ei pelännyt vieläkään. Vaikka häneen sattui, tyttö vain odotti, jotta susi pysähtyisi. Ei mennyt kauaakaan, kun musta jättiläinen laski tytön maahan ja näytti virnistävän, vaikka susi olikin. Tyttö kuuli sitä samaa, pelottavaa kuiskailua, jota aiemmin oli kuullut. Kun pienoinen katsoi ympärilleen, hän näki useita kymmeniä lapsia, joilla oli silmien sijasta vain kuopat. Mustat, tyhjät kuopat. Nyt tyttöä pelotti. Pelotti niin paljon, että hän nousi ylös ja alkoi itkemään. Ei kivusta, ei pudonneen korin vuoksi, vaan pelosta. Punaiseen viittaan pukeutunut tyttö parkui lasten keskellä. Lapset lähenivät tyttöä hitaasti, mutta varmasti.

 "Punahilkka..", tyttö kuuli nimensä kuiskailua. Lapset olivat jo erittäin lähellä häntä. Tyttöä pelotti. Hän kyykistyi maahan ja alkoi kiljumaan, kun tyttö peittyi lapsiin. Yhtäkkiä tuli hiljaista ja lapset alkoivat kikattelemaan. Punahilkka nousi ylös. Häntä ei enää pelottanut. Resuisissa ja märissä vaatteissa oleva tyttö kääntyi sutta kohti. Tyttö liittyi muiden kikatteluun. Hänelläkään ei ollut enää silmiä. Hän oli nyt yksi pelottavista lapsista. 

- Kata

Ready to die

" You are in pain. Take your life, take your life with cocaine. But I am who I am. So I do what I can, when I can. But I can't really do a damn thing."

 Pieni, sairas hymy leveää kasvoilleni. Pidän kädessäni sitä pientä putkiloa, jonka sisällä on minun rakasta. Käteni tärisevät hieman, kun katson hauikseeni sidottua mustaa narua. Hymyilen innoissani ja tökkään terävän neulan käden tarkasti harkittuun kohtaan. Tunnen kuinka hyvä olo valtaa minut. Tiputan neulan maahan ja huokaan helpottuneena. Tämä tunne on ihana. Ei ole tätä ihanampaa tunnetta. Nojaan seinään tyytyväisenä. Katseeni on tyhjä. Ulkopuolisen mielestä tämä näyttäisi idiootilta, mutta ei tämä ole. Heillä ei ole kokemusta tästä. Tämä on ihanaa. Taivaallista. Haluaisin pysyä tässä tunteessa ikuisesti.

"So fine this day. All your problems has gone away. But tomorrow, when you wake up. All your problems are back to stay."

Hätkähdän hereille siitä samasta paikasta, jolle muistaakseni eilen jäin. Tärisen hieman ja katson lattialla olevaa piikkia. Siellä ei ole jäljellä tippaakaan. Suustani kuuluu hiljainen, panikoiva inahdus. Se loppui! Nostan katseeni sotkuiseen kämppään. Astioita on pöydillä, lattia on pölyssä, laseja on rikki, seinällä on likaa… Jopa vaatteeni ovat likaiset. Nousen seisomaan hieman horjahtaen ja juoksen laatikon luokse. Avaan sen. Ei yhtään mitään! Paniikki alkaa valtaamaan mieleni. Rahojakaan ei enää ole. Nostan katseeni lipaston yläpuolella olevaan peiliin. Haisen pahalle, hampaani ovat likaiset, hiukseni ovat rasvaiset ja sekaiset.. Naamani on turmeltu. Puoliksi kiinni turvonneet silmäni kostuvat ja ryntään takaisin sohvalle. Tässäkin on likatahroja. Minä olen tämän itse aiheuttanut. Kaikki on minun syytäni. Omaa syytäni.

"Now it's too late, too late to live. Only heaven loves you now. So love it back for once. Just once."

Niiskaisen ja parkaisen taas. Kaikki on menetetty. En edes enää tiedä, olenko hengissä, vai en. Olen ihan sekaisin. Puren lujaa alahuultani ja nousen ylös, mutta jalkani pettävät. En ole edes pitkään aikaan syönyt, saatikka juonut. Muuta kuin viinaa. Sekin vain kuivattaa kehoa! Vai kuivattaako? Heitän raivoissani viinapullon seinään. Huudahdan vihaisena ja läsähdän sohvalle. Ovelta kuuluu pimpotus. Kurtistan kulmiani ja nousen seisomaan. Kävelen ovelle ja avaan sen, vaikka olenkin räjähtäneen näköinen. "Haluaako setä ostaa…", joku pikkupoika kerkeää ylipirteänä sanoa. "En! En halua enää mitään!" parkaisen ja paiskaan oven pojan nenän edestä kiinni. Valun maahan istumaan ovea pitkin. Painan silmäni kiinni. Heräänkö tästä enää? Silmäni tuntuvat raskailta. "Vihaan sinua. Olet meille pelkkää ilmaa. Olet turha. Pilaat elämäni!" Nuo lauseet pyörivät päässäni. Niitä minulle on kerrottu. Kukaan ei enää rakasta minua. En halua herätä enää uuteen, kauheaan aamuun. Soisiko Jumala minulle sen kunnian? Antaako Jumala minulle anteeksi?

"Now it's too late, too late to live. And my conscience killing me. So am I alive. But I'm not free."

- Kata