tiistai 15. huhtikuuta 2014

Mikä ei tapa sinua tekee sinusta vahvemman

Mikä ei tapa,tekee sinusta vahvemman

Hän istui yksin portaikolla ja katseli maata joka oli muuttunut yön aikana loskaksi. Eilen vielä pihalla oli kaunis valkoinen lumi mutta tänään se oli muuttunut yhtä paljon kuin hänen mielensäkin. Ajatukset eivät tahtoneet hänen hyväksyä onnellista tunnetta. Ajatukset tahtoivat hänen luovuttavan ja vaipuvan pois. Kukaan ei välitä. Siltä hänestä tuntui. Kaikki vihaavat häntä ja hänen onnellaan ei ole mitään merkitystä. Onko hän oikeassa?  Onko järkeä enää jäädä tänne maanpäälle kun tuntuu että kaikki on menetetty? Ajatus katkeaa kun pihaan ajaa auto ja auton kyydistä nousee ylös tyttö. Vaaleahiuksinen neiti nousee portaikosta ja luo kasvoilleen hymyn joka voisi peittää kaiken surun.  Tämä toinen tyttö joka nousi autosta. Häntä kutsutaan Fary’ksi.  Fary näkee tämän vaaleahiuksisen naisen hymyn läpi. Kun tytöt seisovat vastakkain Fary kietoo kätensä tämän vaaleahiuksisen tytön ympärille ja puristaa tiukasti. Fary haluaa tytön tietävän kuinka tärkeä tämä tälle on. ”Sä voit kertoa mulle kaiken, mä oon aina sun tukenas.” Fary kuiskaa naisen korvaan ja painaa hellän suudelman toisen poskelle. ”Mä autan sua.” Fary kuiskaa mutta vaaleahiuksinen on jo vajonnut kyyneliin.
Seuraavana aamuna olo tila on parempi mutta tuska silti raastaa mieltä. Mitä jos tämä neiti menettää kaiken ketkä ovat hänen ympärillään? Mitä jos kaiken tämän jälkeen hän kumminkin jää yksin?  Sellaiset ajatukset hänen päässään pyörivät.  Tänään pitäisi kumminkin nousta ylös ja jaksaa seuraavaan päivään. Jaksaa tämä päivä ohi. Fary on jo herännyt ja meikkaa iloisesti vessassa kun vaaleahiuksinen makaa sängyssä. ”Hyppää nyt ylös jo!” Fary huudahtaa naurahtaen heleästi ja käy vähän ravistelemassa ystäväänsä. Kerrankin oikea hymynpoikanen käy tytön huulilla. Oliko se hetken ilon tunnetta? Sitä voisi uskoa jo.
Kello on liikkunut jo rajusti eteenpäin ja nyt tämä vaaleahiuksinen tyttö istuu kaupungissa ja mutustelee vasta ostettua leipäänsä.  Edessä istuu nyt myös tyttö mutta eri. Tyttö näyttää väsyneeltä ja tämän tukka on repsahtanut silmien päälle. Vaaleahiuksinen on onnistunut huijaamaan toista tyttöä hetken mutta sitten kaikki vain paljastui yhdessä lauseessa. ”Mitäs mä, ihan hyvää.” Oli vaaleahiuksinen sanonut. Tämä toinen tyttö oli nimeltään Sandra. Sandra näki myös ystävänsä läpi. Hän oli huolissaan ja kauhuissaan. Sanoilla hän koitti toista auttaa ja teoilla lohduttaa mutta kaikki tuntuu niin hyödyttömältä. Ei Sandra tähän voinut vaikuttaa paljoa. Hän vain tuki ystäväänsä ja koitti saada toisen ajatukset muualle mutta se ei tahtonut onnistua.  Hän vain halusi hänen hymyilevän aidosti. Ei sellaista hymyä joka pakotetaan esille tuskan kautta. Sandra halusi aidon hymyn joka saa hänen ystävänsä ymmärtämään kuinka ainutlaatuinen tämä on. Kuinka tärkeä tämä yksi tyttö on maailmalle ja kuinka hän huomaa vielä että kaikki paine ja stressi alkaa kadota. Sandra vaan halusi hänen onneaan.

Kun vaaleahiuksinen makaa taas yksin huoneessaan hänen ajatuksensa lähtevät juoksemaan. Hän on turha, hyödytön. Näin hän ajattelee vaikkei saisikaan. ”En mä jaksa.” Sanat karkaavat ensimmäistä kertaa toisen suusta ja itkun puuska tulee perässä.  Hän repii tukkaansa ja huutaa apua mutta kukaan ei ole kuulemassa. Hän haluaa vain pois. Tuska on hiipinyt koko kehoon ja itsensä tuhoaminen tuntuu vain parhaalta vaihtoehdolta. Sitten katse kohdistuu valokuviin jotka on kiinnitetty seinälle tarkoin ajatellen. Kuvissa tämä vaaleahiuksinen on ystäviensä kanssa, perheensä kanssa, Kaikkien rakkaiden kanssa. Yhdessä kuvassa vaaleahiuksinen seisoo Sandran kanssa ulkona ja he ovat kohottaneet pirtelöt ilmaan. Se oli kamalan hyvä muisto! Se hetki tuo pienen ilon sisälle. Yhdessä kuvassa hän on toisen ystävänsä kanssa. He ovat juomassa kahvia ja irvistävät kameralle. Tämänkin on pakko olla hyvä muisto sillä kamera näyttää iloiset kasvot.  On monia kuvia myös tytöstä ja tämän siskosta. Kuvat ovat hullutelukuvia ja ne ovat otettu ikuisuus sitten mutta ne ovat silti arvokkaita. Kuvat myös muistuttavat tytölle miten tämän sisko tosiaan välittää ja kaipaa toista.  Jokaisella kuvalla on oma merkityksensä. Jokainen kuva tuo pienen ilon tunteen sisimpään. Joka ikinen kuva merkitsee tälle tytölle jotain. Kuvassa olevat ihmiset haluavat muistuttaa tälle vaaleahiuksiselle tytölle ettei toinen ole yksin asioidensa kanssa.  Häntä tuetaan ja häntä rakastetaan. Vaikka elämä tuntuu joskus potkivan nämä ihmiset ovat luvanneet auttaa kaikki paremmin. Ja niin he yrittävätkin tehdä. Yksi kuva pistää silmään oikeassa laidassa. Siinä hän halaa poikaa jota rakastaa. Vai rakastaako sittenkään? Sitä hän ei voi päättää samassa sekunnilla. Antaa ajan mennä ja antaa asioiden mennä miten menee. Rakkauden kyllä huomaa pian ja tunteet alkavat selventyä jos niin haluaa.  On myös toinen kuva jossa on tämä vaaleahiuksinen tyttö ja eräs toinen mustahiuksinen neiti. He nojaavat toisiinsa. Tästä tytöstä vaaleahiuskinen tyttö välittää hirmuisen paljon ja samoin tämä tummatukkainen tyttö välittää ystävästään. Hänen pitäisi tietää että kaikki järjestyy ajan kanssa. Tällä hetkellä saattaa olla erittäin vaikeaa mutta antaa ajan kulua ja katsoa miten käy. Jos tuntuu jokin tehdä oikealta se ei ole enään kuin tehtävä. Vaaleahiuskinen alkaa tajuta pian jotain. Häntä rakastetaan suunnattoman paljon. Hän on todella tärkeä myös tälle maailmalle. Hän osaa asioita ja on ainutlaatuinen. Ystävät ja perhe tukevat häntä. Kaikki hänen rakkaansa tukevat häntä ja haluavat tytölle hyvän olon. Tuska alkaa pikkuhiljaa laskeutua . Vaaleahiuskinen ymmärtää nyt hiukan paremmin. Hän tulee pärjäämään.Hän tulee jaksamaan. Mikä ei tapa sinua tekee sinusta vahvemman.

- Salla - 



keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Naps, olet kuollut

 Naps, olet kuollut


”Saatanan akka!” Se karjaisee ja kaataa minut uudestaan maahan. Verta valuu suupielestäni ja samoin nenästäni.  ”Etkö parempaan pysty! Vitun lesbo!” Kuulen äänen ja saan taas kengänkärjestä iskun silmääni. Kyyneliä valuu lumiselle maalle ja ne sekoittuvat siinä veren kanssa.  Vielä yksi isku ja sitten kaikki hiljenevät. En kuule ääntäkään. Uskallan avata silmäni ja huomaan makaavani valkoisella lumelle yksin. Pyyhkäisen suutani ja vilkaisen veristä kättäni. Kyllä ne täällä oli. Enää niistä ei kumminkaan näy jälkeäkään. Painan käteni rinnalleni ja huohotan hiljaisesti. En minä voi mennä tämänäköisenä kotiin. Puraisen huultani ja katson jäätynyttä järveä. Nousen ylös varovaisesti ja pakostakin tuskainen ilme käy kasvoillani. Pyyhin mustat lyhyet hiukset piponi alle ja linkutan järvelle. Istahdan jään reunalle ja katselen sitä pienesti hymyillen. Järvi ei ollut vielä kunnolla jäätynyt täältä sivusta. Nappaan kiven käteeni ja isken sen jäähän jolloin jää alkaa halkeilla. Isken pari kertaa perään ja pian jäätä on lähtenyt sopivan verran. Otan hanskat pois kädestäni ja kastelen käteni ja painan sitten märät käteni huulilleni. Pyyhin verta pois leuastani ja nenästä. En mä voi tämänäköisenä kotiin mennä. Ainakin sain kasvojani putsattua. Kumarrun sitten tutkailemaan peilikuvaani ja nyrpistän nenääni. En pidä kasvoistani. Ne on liian pyöreät ja näytän joltain kahdeksan -vuotiaalta vaikka olen melkein kahdeksantoista. Huokaan hiljaisesti ja säpsähdän kun kuulen ääntä takaani. En ehdi katsomaan vain joku tarttuu minua takaraivosta kiinni ja painaa pääni veden alle. Yritän kirkua mutta sitten tajuan että näin happi vain loppuu. Pian pääni nostetaan ylös vedestä mutta en ehdi haukata edes happea kun se työnnetään jo takaisin. Valtava kylmyys valtaa kehoni ja tuntuu siltä että pääni joutuisi puristuksiin rauta aidan väliin. Yritän hakata henkilöä joka minua pitää mutta en ylety käsilläni edes koskettamaan häntä. Happi alkaa loppua. ”Lopeta jo!” Tytön ääni sanoo nauraen mutta hiukan huolestuneena. Käsi ei irtoa. Pysyn veden alla. Pian joku vetää minut takaisin pinnalle, mutta tuntuu siltä kuin keuhkoni olisivat täynnä vettä. ”Vittu.” Kuulen pojan äänen ja samassa käsi irtoaa minusta. Kaadun maahan ja pääni uppoaa taas veden alle. Yritän liikuttaa epätoivoisesti kättäni että pääsisin ylös mutta turhaan. Kädessäni ei ole tarpeeksi voimaa. Kylmä vesi alkaa virrata keuhkoihini ja se pistelee joka ikistä ruumiin osaani. Silmäni eivät enää suostu edes sulkeutumaan. Ne jättivät minut…  ne jättivät minut hukkumaan. Tuska on pian ohi.




- Salla -

torstai 16. tammikuuta 2014

Runo pitkästä aikaa

Heippaaaa :3

Ei ollakkaan pitkänä aikaan Katan kanssa kirjoteltu tänne. Kata on laiska syyttäkää sitä. Pakkohan tänne on joskus jonkinlaista kirjottaa joten mä väsäsin tossa runon ja nyt mä voisin sen tänne laittaa:D Oikeestaan tein sen runon Hennalle ko se halusi synttäri lahjaksi söpön ja surullisen runon joten mä sille semmosen koitin kirjottaa (;


Silmät kiiluen hän kertoo toiselle rakkauden,
Huulet pehmeät hymyyn kaartuvan.
Kehuja hän rakkaalleen luettelee ja lumoavaa hymyä peittelee.
Vaikka naisen huulilla on hymy suloinen,
silti tuskan aallokossa hän tepastelee.

Kasvot kyyneleiden peitossa
arvet ranteita koristavat.
Tyttö tuntee vielä tuskan sen,
tuskan saman kuin eilisen.

Lämmin kosketus saa hänet palaamaan,
takaisin tähän maailmaan.
Lämmin suudelma huulille painautuu ja
tuskan aallokko pois kantautuu.
Tuska ja pelko lamaantuu,
nyt onni tunteista vahvin on.
"Älä luovuta." Kuiskaa korvaan hän.
Hymy huulille kantautuu
samalla tuskan aallokko lamaantuu.



- Salla -

perjantai 20. joulukuuta 2013

Jouluruno

Hei!

Ei olla tänne pitkään aikaan kirjoteltu mutta nyt mä päätin kirjottaa tänne ton mun tekemän joulurunon :D Sain Hennalta lahjan koulussa torstaina ja mulla iski kamala omantunnon tuskat ko mulla ei ollu sille mitään. No mähän sitten kirjotin biologian tunnilla sille joulurunon. Ei mikään kamalan hyvä lahja mutta en osaa oikeen muutakaan järkevää tehdä. En keksiny sille nimeä joten se on nyt raukka nimetön runo.

Joulu taas saapuu
rauha maahan laskeutuu.
Vaalea lumi peittää maan,
se on niin henkeä salpaavaa.
Ihmiset itkevät,nauravat,
erinlaisia tunteita on ilmassa.
Joillain on joulu onneton, mut
sydäntä lähel joulu silti on.
Joulu on kaunista lämmintä aikaa.
Siis huolet paina unholaan ja 
tuu tutustumaan joulun lumoavaan maailmaan.


-Salla-

maanantai 2. joulukuuta 2013

Die with me

Hellow ;3

Käytiin tota hottista kuuntelemassa tässä viimeviikolla (; Hyvä keikka oli ;3 Rumpukapula silmään enkä saanu ees loppujen lopuksi sitä kapulaa xd kolmekertaa ilmat pihalle ja kahdesti sain melkee turpaan (: Oli sen arvosta olla eturivissä xd

pöhpöh

Die with me
Istun sen hylätyn talon parvekkeella ja katselen ympärilleni pieni hullu hymy huulillani. Mä en ole pitkään aikaan tavannut yhtäkään ihmistä. En yhtäkään kenet voisin säikäytellä kuoliaaksi. Ihmiset on niin tyhmiä. Ne on heikkoja ja ne luulee rakkauden voittavan kaiken. Väärin! Jos rakkaus ois voimista mahtavin se ois herättänyt Christopherin henkiin . Puraisen huultani ja nousen seisomaan. Koitan sitten hypätä taas mutta sinkoudun takaisin parvekkeelle. Kuin näkymätön kupu ympäröisi minut. En pääse tästä rakennuksesta pois. Välillä pääsen joillekkin piha alueille mutten edes viittä metriä kauemmaksi. Mut tapettiin tänne joten täällä mä tulen pysymään.  Käytän silmiäni kiinni ja huokaan hiljaisesti. Kävelen takaisin sisätiloihin ja annan käsieni koskettaa pölyistä taulua. ”Heippa äiti.” Sanon katse kiinni taulussa ja hymyilen hiukan. Pian kuulen sieltä ovelta koputuksen jolloin käännän katseeni oveen ja virnistän hiukan rynnäten ovelle. Kosketan oven kahvaa mutta käteni menee siitä läpi. Pian ovi aukeaa ja ovella seisoo tummahiuksinen poika. Sen kasvoilta näkee sen kamalan pelon mikä on vallannut sen mielen. ”Varo murhattua poikaa!” Kuulen miehen huutavan takaa päin. Ei hemmetti taas näitä ’uskallatko mennä kummitustaloon’ leikkejä. Katselen poikaa joka kävelee lähemmäs ja huomaan pienen kyyneleen toisen poskella. Mä vihaan nuita. Kävelen pojan perässä ja katselen toista päästä varpaisiin. Tosi komea. Mustathiukset on peitossa sen silmien edessä ja mustat farkut ja t-paita sopii oikeen hyvin jätkälle. Se on aika lyhyt niinku mäkin. Kävelen siihen kaapin vierelle ja saan hetkenpäästä muutettua käteni nesteelliseksi. Tönäisen kaapin nurin jolloin kamala pamahdus valtaa koko tilan. Poika joka tuli yksin sisälle kyyristyy maahan ja alkaa huutamaan. Ulkoa alkaa askeleet lähestyä jolloin mä kävelen ovelle. ”Mitä vittua sä riehut?!” Vaaleahiuksinen poika huutaa. Sen vierellä on kaksi tyttöä.. Irvistän hiukan. Kolmikko lähtee kävelemään lähemmäs yksinäistä poikaa naureskellen. Samantien pais kaan oven kiinni ja repaisen kahvan irti tipauttaen sen maahan. Kolmikko kääntyy katsomaan ovea ja ryntäävät sen luokse.

Kolmetoista minuuttia ne on koittanu jo saada kahvaa paikoilleen mutta ihan turhaa. Se yksinäinen poika jonka nimi oli kuuleman Chris – oli kadonnut.  Se lähti jonnekkin enkä mä halunnut seurata sitä. Se on ihan selvästi peloissaan. Peloissaan tästä paikasta ja noista ihmisistä. Hyvä vaan. Mä tykkään kun ihmiset on peloissaan. Sen ne ansaitseekin. Ne on murhaajia. Kuulen sitten huutoa sieltä kauempaa ja samoin kun mä ne kolme ihmistä kääntää katseensa suuntaan. Kolmikko lähtee juoksemaan suuntaan jolloin mä lähden seuraamaan niitä. Puraisen huultani ja huomaan sitten Chrisin kaatuneen maahan ja sen jalan päällä on joku iso kaappi jota se ei saa pois jalanpäältä. ”Vittu me jo luultiin että löysit uloskäynnin!” Tiuskasee tyttö ja painaa sitä kaappia toisen jalkaa vasten. ”Vitun homo sun takia me ollaan täällä.” Poika karjaisee ja potkaisee Chrisiä naamaan ja Chris kaatuu maahan. Irvistän hiukan ja kolmikko katoaa pian. Mähän just sanoin ettei ihmiset välitä. Heitän sen kaapin toisen jalalta pois ja hymyilen pojalle hiukan. Se ei mua näe mutta ihan sama. Sitten lähden kolmikon perään.

Ne kolme ihmistä on löytäny paikan mihin leiriytyä. Chris oli menny keittiöön ja se söi siellä jtn hedelmäsalaattia. Oli muutenki niin laiha poika että ihan hyvä että syö. Käännän sitten katseeni yheen tytöistä ja virnistän mielipuolisesti. Nyt tää hauskuus voi alkaa. Potkaisen sen oven kiinni ja lukitsen kolmikon huoneeseen. Päästän suustani sitten sellaisen pienen kiljahduksen jolloin tytöt alkavat huutamaan. ”Turvat kiinni! Chris vaan pelleilee!” Se jätkää huutaa. Sammutan sitten ne valot ja kävelen sen yhden tytön luokse. Samassa ne valot alkavat räpsymään ja mä muutan käteni nesteelliseksi ja isken sen toisen mahan läpi. Virnistän ja tyttö alkaa kiljumaan. Revin käteni pois ja pyöräytän toisen käden pois paikoiltaan. Se toinen tyttö kiljuu siinä pojan vieressä ja kaksikko katsoo mua vain. Valotvälkkyy joten ne ei kunnolla voi erottaa mua. Taitan sitten sen tytön jalan ja mutuun näkymättömäksi laittaen valot päälle. Se jäljelle jäänyt tyttö itkee kurkkusuorana ja polvistuu maahan. ”Ups.” Kuiskaan hiljaa jolloin se poikakin näyttää aika kauhistuneelta. Kuulen sitten voihkaisun ja käännän katseeni tyttöön jonka mä just raatelin. ”Juoskaa.” Se kuiskaa ja saman tien mä repaisen tytön pään irti jolloin huoneen täyttää korvia vihlova kiljaisu.

”Chris!” Se nainen kiljuu ja hakkaa sitä ovea. ”Apua!” Se jatkaa. Mies istuu maassa järkyttyneen näköisenä ja tuijottaa ystävättärensä ruumista.  Muutun näkyväksi ja ilmestyn siihen pojan vierelle. ”Sehän on naiset ensin.” Kuiskaan ja nappaan toisen kädestä kiinni. Poika koittaa rimpuilla mutta mä olen vahvempi. Laitan sen jätkän hyökkäämään sitten sen toisen naisen kimppuun. ”Raatele.” Kuiskaan pojan korvaan jolloin poika alkaa lyhyillä kynsillään repimään tytön selkää. Tyttö kiljuu ja juoksee huoneen toiseen päähän. Päästän sen jätkän pois mun vallastani jolloin se poika lyyhistyy maahan ja alkaa itkemään. Idiootit. En mä jaksa niiden kanssa alkaa leikkimään. Kaivan taskusta sytkärin ja sytytän pojan paidan palamaan. Se jätkä alkaa huutamaan ja koittaa sammuttaa tulta pyörimällä maassa. Mä annan tytölle luvan lähtä huoneesta ja jään tuijottamaan sitä palavaa poikaa. Se tuli ei katoa mihinkään. Pojan luomet muuttuu sulaksi ihoksi ja sen keho alkaa muuttua punertavaksi. Liha sulaa maahan ja kalloa alkaa pikkuhiljaa näkymään. ”Kuole.” sanon hiljaa ja kävelen huoneesta ulos sulkien oven perässäni. Huomaan sitten kauempana sen Chrisin ja se halaa sitä tyttöä lohduttavasti. ”Ei ole hätää. Mä hoidan meidät ulos.” Poika kuiskaa tytön korvaan ja silittelee tuota.
Katselen tyttöä ja poikaa jotka halailevat toisiansa. Mä haluan tappaa tuon tytön mutten halua satuttaa tota poikaa. Okei kyllä mä haluan satuttaa kumpaakin. Leijun sinne tytön taakse ja kosketan kädelläni toisen kasvoja. ”Sä olet seuraava.” Kuiskaan tämän korvaan ja nuolaisen toisen korvalehteä ja naurahdan pehmeästi.  Se tyttö parkaisee ja painautuu sitä poikaa vasten. ”En mä anna sulle käydä mitään.” Poika rauhottelee ja mä katselen kaksikkoa. Laskeudun sitten nuiden kahden eteen ja mutristan huuliani. Miten mä voisin tehdä tästä hauskaa? Katselen tyttöä ja siirrän sitten katseeni siihen vanhaan räsyiseen kaappiin tytön takana. Eikö tuolla ollut se vanha naulapyssy? Hymy leviää huulilleni jolloin nousen ylös ja kävelen siihenkaapille. Avaan se oven jolloin tyttö kääntyy kauhistuneena katsomaan kaappia. ”Se…se..” Tyttö ei ehdi edes aloittaa kunnes naula uppoaa toiselle keskelle silmiä. Irvistän ja painan sen naulapyssyn pohjaan jolloin se tulittaa niitä nauloja. Osa uppoaa tytön kasvoihin ja osa taas menee kaulan ja rintakehän alueelle. Chris karjaisee ja pakittaa kauemmaksi kyynel silmäkulmassa. ”Hups.” Kuiskaan ja käännän katseeni poikaan.  Muutun sitten näkyväksi ja katson poikaa joka pakittaa itkuisena siihen seinään kiinni.  ”En mä satuta sua.” Kuiskaan toiselle ja kyyristyn siihen pojan eteen. ”Sä tapoit ne kaikki… mikset sä mua satuttais?” Poika kysyy ääni täristen jolloin hymy leviää huulilleni. ”Mä päästän sut menemään. Merkkinä siitä että tänne ei kannata enää tulla.” Sanon hiljaa ja nostan pojan ylös siitä maasta. Poika tuijottaa mua kyyneleet silmissä ja pudistelee päätänsä. ”Ei mulla oo paikkaa minne mennä..” Toinen sanoo hiljaa. Katselen poikaa hymyillen ja kaivan taskuani. ”No siinätapauksessa..” Sanon ja isken nyrkkini niin lujaa toisen sydämen kohdalle että tuon rytmi menee sekaisin ja poika kaatuu kuolleena maahan. ”Nyt mäkin sain kaverin.” Mumahdan ja istahdan alas odottaen että pojan sielu herää mun seurakseni.


Kiitos ja kumarrus ;3

-Salla- 


torstai 21. marraskuuta 2013

Hiustenvärjäys

Hei ;3

Tää on tämmönen pikapostaus ;3 Tuota tuota tuotaa.... Mun oli tänään tarkotus värjätä hiukset liilaksi ja vedin värinpoistolla ja sitten liilaa mutta näistähän tuli ihanan pinkit (; Vähän muuttu entisestään... No on nää sillee ihan kivat mutta oikeasti vedän kohta mustalla tähän päälle koska en jasa :D:D Kata tulee tällä viikolla tänne ja sitten mullon koeviikko nyt menossa joka on erittäin vituttavaa -.- Vois mennä pikkuhiljaa jo lukemaan sitä englantia sillä englannin koe huomenna.. Joo mutta eipäs tässä kait muuta :D tällä kertaa en kirjottele mitään D; 

Tollaset ne sitten on :D Juu otin kuvan ko oli vaaleet xp

Fiilistelkää tän musiikin parissa ;3 Tää on ihana ♥ 


- Salla -

tiistai 19. marraskuuta 2013

Älä arvostele jos itse et oo täydellinen!

Hellow ;3
Halusin kirjottaa tämmösen tarinan nyt ko on taas tullu näit kiusausjuttuja vähän esille joten tässä ois yks semmonen kiva tarina joka liittyy kiusaamiseen. 

Älä arvostele jos itse et ole täydellinen

Kiusattu(Niklas)
Istun koulun käytävällä ja olen liimannut katseeni maahan. Tunnit olivat alkaneet jo kymmenenminuuttia sitten mutta Aleksi oli piilottanut mun repun tyttöjenvessaan ja mä en halua sitä sieltä käydä hakemassa. Ne viimeksiki huuteli mulle kun kävin hakemassa kengät sieltä. Painan pääni käsiini ja niiskaisen hiljaisesti. ”Homo!” Kuulen jonkun huutavan käytävän toisesta päästä. Nostan katseeni tummahiuksiseen pitkään poikaa joka lähtee kävelemään mua kohti hymy huulilaan. Enempää en ajattele vaan nousen ylös ja lähden juoksemaan kauemmaksi. Kuulen takanani olevien askelien koventuvan jolloin teen its samoin. En halua taas joutua hakatuksi. Mä olen kumminkin hitaampi ku Aleksi jolloin poika kamppaa mut ja mä lennän nokalteni maahan. Parkaisen kivusta ja tunnen toisen ottavan mua kauluksista kiinni. Poika paiskaa mut kaappeja vasten ja haukkuu mut lyttyn. ”Saatanan homo etkö sä ymmärrä että likat kuuluu tyttöjen vessaan?” Tuhahtaa Aleksi ja lyö mua mahaan jolloin parkaisen taas. Kyynel valuu poskelleni jolloin tunnen iskun kasvoissani. ”Hei nyt loppu!” Kuulen opettajan huutavan jolloin Aleksi laskee mut alas ja lähte juoksemaan poispäin. Vedän jalat rintakehääni vaste ja alan itkemään. Opettaja juoksee luokseni ja kyyristyy eteeni. ”Kuka se  oli Niklas?” Toinen kysyy ja laskee kätensä olkapäälleni. Pudistelen vaan hiukan päätäni. Se hakkaa mut pahemmin jos kerron.

Kiusaaja (Aleksi)
Ei hemmetti se opettaja ehti taas tunkea sen nokkansa toisten asioihin. Se on niin ärsyttävä henkilö että ei vittu. Saavun pian koulu alueen ulkopuolelle ja vilkaisen kelloa. Se on melkein neljä joten sama se on lähtä kotiin. Mika sano että se hakee mut kahdeksan maissa sinne Jessen juhliin. No on tässä aikaa ainakin säätää jotain. Kuulen sitten tutun kiljaisun ja käännyn katsomaan tyttöä takanani. ”Hei kulta.” Sanon ja vedän tytön itseäni vasten ja suutelen toista. Nainen kietoo kätensä ympärilleni ja vastaa suudelmaan ehkä hiukan liian innokkaasti. Työnnän toisen kauemmaksi ja naurahdan hiljaisesti. ”Säästä toi myöhemmäksi.” Sanon silmää iskien. Nappaan naisen kainalooni ja lähden kävelemään kotia kohti. Huomaan edessäpäin kävelevän Niklaksen ja virnistän hiukan. ”Hei tyttö heiluta vähän enemmän sitä persettä! se näyttää paremmala.” Jessica huutaa viereltäni jolloin naurahdan ja painan suukon tytön otsalle ja katselen Niklasta joka koventaa askeliaan.

Niklas
Pian saavun kotiin ja paiskaan ulko oven perässäni kiinni. ”Niklas!” Äitini huutaa innoissaan ja juoksee luokseni. Naisen kasvot kumminkin kalpenevat kun hän huomaa mustan silmäni ja vertavuotavan suupieleni. ”Voi rakas lapsi.” Äiti sanoo ja ohjaa minut keittiöön. Toinen alkaa puhdistamaan haavojani sen enempää sanomatta. Löysään hiukan sitä kravaattia kaulassani ja siirrän mustia hiuksia pois kasvojeni tieltä. Ei äiti enää edes vaivaudu kysymään. En mä voi kertoa kuka mua hakkaa. Ne sano että ne tappaa mut jos kerron vielä. Vilkaisen äidin kasvoja ja kyllä mä huomaan että toinen on alkamassa itkemään. ”Puhdistus aine loppui.” Äiti sanoo ja poistuu olohuoneeseen. Nousen sitten ylös penkiltä ja kävelen suoraa omaan huoneeseeni. Napitan mustan kauluspaidan auki samalla ottaen käsikorut pois käsistäni. Vedän kravaatin pois kaulastani ja vaihdan farkut gollareihin. Kaadun sitten makaamaan sängylleni ja vilkaisen puhelintani. Ei yhtään viestiä eikä puhelua. Ei mua kukaan kyllä kaipaiskaan. Avaan Facebookin ja katselen seinääni jonne on linkattu kuva missä mun reppuni on naisten vessanpöntössä. Suljen puhelimen ja niiskaisen. Ei vittu tää kaikki on perseestä. Yskäisen ja pyyhkäisen kyyneleen pois poskeltani. Samassa ovi aukeaa ja kahdeksan vuotias pikkuveljeni ryntää huoneeseen kikattaen. ”Lähetään kohta karkki ja keppos kierrokselle!” Se kiljuu ja juoksee saman tien ulos. Ai niin hemmetti olin unohtanut. Olin luvannu toiselle että menen sen kanssa kerään karkkia. Hah. Varmaan mukavaa kun 17-vuotias poika ruinaa polvillaan karkkia muiden talosta. Mahtavaa!

Aleksi
”Ette te voi määrätä mitä mä teen! Oon melkeen täysikänen joten te ette voi kieltää mua menemästä sinne bileisiin!” Karjun ja katson äitiäni joka vakavoituu huutamisestani. ”Tästä ei puhuta. Olisit miettinyt ennen kuin menit varastamaan.” Nainen tiuskaisee ja vilkaisee miestä joka istuu sohvalla kaljatölkin kanssa. ”Isä sano jotain!” Huudan miehelle jolloin se katsoo meitä hölmistynyt ilme kasvoillaan. ”Kuuntele äitiäs.” Mies tuhahtaa jotenkin humalaisen kuuloisena jolloin kävelen telvision eteen. ”Säkin vaan juopottelet ja nahjustat tossa sohvalla! Mä haluun pois täältä! Te ootte vaan niin saatanan hinttejä ette tajua mitään!” Huudan ja potkaisen pöydän nurin. Nää on koko vuoden parhaat bileet ja noi ei oo mua päästämässä sinne. Perkele.  Yhtäkkiä mies nousee seisomaan ja tunnen nyrkin kasvoillani. ”Opettele kunnioittamaan vanhempiasi!” Isä huutaa samalla kun potkaisee mua leukaan. ”Lopeta!” Äiti parkaisee ja juoksee isän luokse ottaen tuota käsistä kiinni. Nousen varovasti istumaan ja tunnen huulissani kamalaa pistelyä. Veri maistuu voimakkaasti mun suussani. Isä tulee taas lähemmäs ja pian saan iskun mahaani. Nousen ylös ja syöksyn miehen kimppuun työntäen tuon sohvalle. Se tarttuu mua kurkusta kiinni mutta äiti lyö meidän käsiä jolloin puumailalla jolloin irotamme otteemme. ”Haista vittu.” Tuhahdan ja kävelen sitten ulos talosta paiskaten oven perässäni kiinni. Lähden juoksemaan ulospäin enkä lopeta juoksemista vaikka äiti huutaakin mun perääni. Huutakoot mua ei kiinnosta. Jatkan juoksemista niin kauan aikaa että olen leikkikentällä joka on piilotettu tänne kerrostalon taakse. Istahdan alas keinuun ja pyyhkäisen verta pois kasvoiltani.

Niklas
”Karkki tai kepponen!” Veljeni huutaa kun ovi avataan. Pureskelen huultani ja lipaisen huulikorua huulessani. En halua olla tässä. Nainen kehuu veljeni asua ja antaa toiselle tikkarin jolloin veli hymyilee ja pian ovi sulkeutuu. ”Vielä noi!” Poika kiljuu ja lähtee juoksemaan toiselle puolelle kerrostaloa. Lähden nopeasti kävelemään toisen perään ja käsken toista odottamaan mutta poika vaan pinkoo menemään jolloin joudun hölkkäämään toisen vierelle. Vanha leikkikenttä alkaa avautua eteemme jolloin veljeni pysähtyy ja osoittaa hahmoa keinussa. ”Se.. sillon.” Veljeni sönkkää kunnes taas pinkaisee juoksuun. Kohautan kulmaani hiukan ja katselen hahmoa. On talvi jolloin on hiukan hämärää mutta kyllä mä jotenkin hahmon erotan. Siihen sattuu. Lähden kävelemään lähemmäs ja huomaan sitten Aleksin keinussa. Se itkee? ”Ootko sä kunnossa?” Kysyn aika hiljaa jolloin poika nostaa katseensa muhun. ”Jep.” se tuhahtaa ja laskee katseensa maahan. Kaivan taskustani paperia ja kävelen lähemmäs toista. Se ei varmasti tunnista mua. Mulla on hiukset silmien päällä ja pipo päässä. Mun hiukset on aina geelillä ylhäällä koulussa. ”Tässä.” Sanon hiljaa jolloin toinen katsoo mua epäillen mutta ottaa sitten paperin vastaan ja alkaa pyyhkimään verta pois kasvoiltaan. Katselen toista ja saan sitten idean. Hei jos mä saan selville mikä toiselle on niin ehkä pystyn käyttämään sitä puolustuskeinona. ”Ootko sä.. tai siis mikä sulla on?” Kysyn hiljaa ja istahdan sitten keinuun puistaen siitä ekaksi kumminkin lumet pois. ”Sain turpaan eikö sitä muka näe?” Aleksi kysyy naurahtaen ja katsoo mua kosteilla silmillään. Olen kysymässä keneltä kunnes toinen jatkaa. ”Isä hakkasi mua. Ei muuta.” Se sanoo ja irvistää hiukan. Kallistan hiukan päätäni ja kurtistan kulmiani. Sehän on laissa kielletty. ”Mikset sä kerro jollekkin niin.” Lauseeni jää kesken kun poika katsoo mua pahasti. ”Mä en halua sossujen alaiseksi. Sitä paitsi viinaa isä ostaa mulle.” toinen tuhahtaa jolloin kurtistan taas kulmiani. En ymmärrä. Eihän sellasta vanhemmat tee.

Aleksi
Oon avautunut tuolle tuntemattomalle pojalle yllättävän paljon. Se on tosi mukavan olonen ja se ei ees naura vaikka oon selittänyt ihan vakavia asioita. Kaikki aina nauraa sille kun sanon isän vetäneen mua turpaan.  ”Mun pitäs kohta mennä.” Poika sanoo ja katselee mua hiustensa alta. Nyökkään hiukan ja saa luotua kasvoilleni hymyn. ”Oon muuten Aleksi.” Esittäydyn ja ojennan toiselle kättäni. Poika tuijottaa kättäni ja koittaa hymyillä. ”Hei..” Toinen sanoo aika hiljaa kunnes nousee ylös. ”Nähdään.” Se huikkaa ja ennen kuin ehdin avata suutani poika lähtee juoksemaan kauemmaksi.  Outo tyyppi…

Istun taas siinä samalla keinulla ja odottelen sitä tyyppiä jonka nimeä mä en vieläkään tiedä. Oon jutellu sille noin pari viikkoa ja se on aivan mahtava tyyppi! Tuntuu et se tietää kaikesta jtn ja se on muutenkin tosi mukava! Tällä kertaa mä en halua puhua sille mitään vaan lähtä jonnekkin muualle. Mä olin kuullut että Jessica ois pettäny mua jonkun kanssa joten mä haluan lähtä pitämään hauskaa. Kuulen sitten askelian lähestyvän ja käännän katseeni hymyillen pipopäiseen poikaan. ”Moikka!” sanon toiselle ja sitten jähmetyn kun huomaan toisen huulen olevan halki. ”Mitä sulle on käynyt?” Kysyn sitten ja poika hymyilee mulle hiukan ja istahtaa sitten keinuun kanssani. ”Mua hakattiin.” toinen sanoo viimein jolloin nousen seisomaan. ”Okei kuka se oli! Mä tapan sen.” Tuhahdan ja katselen toista odottavasti. Poika vaan istuu keinussa ja tuijottaa maata.

Niklas
En mä voi kertoa tuolle että se hakasi mut. Eihän se itseään voi mun tietääkseni hakata joten. Puraisen huultani mutta irvistän kun se kipuaalto lävistää mut. ”Kuka se oli!?” Aleksi huutaa jolloin nostan katseeni toiseen. ”En mä saa kertoa.” Kuiskaan hiljaa. Aleksi tietää että mua hakataan mutta mä valehtelen olevani erissä koulussa joten toisella ei oo mitään hajua mistään. ”Hei. Mä oon sun kaverisi. En mä voi antaa muiden hakata sua noin vaan joten kerro se tyyppi niin käyn vetämässä sitä turpaan!” Aleksi huutaa. Hymy käväisee huulillani ja nousen sitten seisomaan katsoen poikaa.  Mä haluan kertoa sille kuka olen. Mä haluan että se tietää. Se ehkä hakkaa mut pahemman kerran mutta mä pidän toisesta. Mä haluan että se on mun ystävä sellasena ku oon. ”Se olit sä.” Sanon hiljaa jolloin poika näyttää huvittuneelta. Kyllä mä tiedän ettei se usko. Vedän pipon pois päästäni ja vedän hiukset sivuille ja lasken pipon takaisin päähäni. Aleksi jää vaan tuijottamaan mua ja on jotenkin tosi vihaisen näköinen. ”Se  oon mä.” Sanon aika hiljaa mutta pojan ilme pysyy yhä vihaisena. ”Sä! Saatnan hintti mikä vitun juoni tää on!” Toinen karjaisee ja astuu uhkaavasti lähemmäs jolloin peruutan hiukan. ”Ei tää oo mikään juoni. Mä haluan olla sun ystävä.” sanon ääni täristen ja astelen kauemmaksi. Aleksi näyttää olevan täynnä vihaa mutta se ei kumminkaan lyö mua. Seisoo kädet nyrkissä ja tuijottelee kiukkuisesti maata. ”Anteeksi.” Sanon mutta poika iskee nyrkkinsä puuhun ja lähtee kävelemään kauemmaksi.

Aleksi
En oo puhunut kahteen viikkoon Niklakselle. En oo kyllä kiusannutkaan sitä että jos siitä lähetään. Kaverit on ihmetelly asiaa mutten mä niille mitään oo sanonu. Niklas oli ainoa joka puhu mulle. Kaikki muut heittää armotonta läppää ja vitsailee kaikesta. Olin eronnu jessicasta jo aika päiviä sitten mutta se yhä kuolaa mun perääni. Samoin kolmenkymmenen muun jätkän.  Istahdan penkille ja heitän repun alas selästäni. Taas mä lintsaan nää historian tunnit mutten mä vaan jaksa niihin keskittyä. Miksi pitäs tietää jtn mikä tapahtu monta vuotta sitten? Hei keskitytään mielummin tulevaisuuteen. Kuulen sitten käytävän päästä kolahduksen ja Niklaksen huutoa. Nousen saman tien ylös ja lähden hölkkäämään suuntaan päin. ”Homo!” Kuulen tutun ääneen. Katson Mikaa joka pitää Niklaksesta kiinni ja lyö tuota naamaan. Mikan vierellä on Jesse joka nauraa tyytyväisenä. ”Hei!” Karjaisen kun Mika on lyönyt taas Niklasta. Kaikki kolme kääntyy katsomaan mua. ”Lopeta tuo!” Karjaisen ja riuhtaisen Mikan irti Niklaksesta. Jätkä katsoo mua tyhmästi. ”Sä itekkin hakkaat sitä! Mikä sua risoo!” Mika huutaa ja potkaisee Niklasta haaraväliin jolloin isken nyrkkini toisen naamaan. Jesse on muka hyökkäävinään mun kimppuun mutta perääntyy kun nyrkkiä näytän. ”Ihan sama.” Mika tuhahtaa pidellen nenästään kiinni. Kaksikko lähtee lätkimään aika nopeaa ja mä käännyn katsomaan Niklasta joka on maassa. Kyyristyn toisen eteen ja vedän pojan halaukseeni. Kyllä mä huomaan sen hämmennyksen toisessa mutta antaa olla. Niklas onneksi halaa mua takaisin ja sanoo jtn ettei se haittaa. Hymy käväisee huulillani ja pidän toista tiukasti halauksessani. ”Oon pahoillani kaikesta.” Kuiskaan.

Kiitos ku luitte ;3 




- Salla -