”Saatanan akka!” Se karjaisee ja kaataa minut uudestaan
maahan. Verta valuu suupielestäni ja samoin nenästäni. ”Etkö parempaan pysty! Vitun lesbo!” Kuulen
äänen ja saan taas kengänkärjestä iskun silmääni. Kyyneliä valuu lumiselle
maalle ja ne sekoittuvat siinä veren kanssa.
Vielä yksi isku ja sitten kaikki hiljenevät. En kuule ääntäkään.
Uskallan avata silmäni ja huomaan makaavani valkoisella lumelle yksin.
Pyyhkäisen suutani ja vilkaisen veristä kättäni. Kyllä ne täällä oli. Enää niistä
ei kumminkaan näy jälkeäkään. Painan käteni rinnalleni ja huohotan hiljaisesti.
En minä voi mennä tämänäköisenä kotiin. Puraisen huultani ja katson jäätynyttä
järveä. Nousen ylös varovaisesti ja pakostakin tuskainen ilme käy kasvoillani.
Pyyhin mustat lyhyet hiukset piponi alle ja linkutan järvelle. Istahdan jään
reunalle ja katselen sitä pienesti hymyillen. Järvi ei ollut vielä kunnolla
jäätynyt täältä sivusta. Nappaan kiven käteeni ja isken sen jäähän jolloin jää
alkaa halkeilla. Isken pari kertaa perään ja pian jäätä on lähtenyt sopivan
verran. Otan hanskat pois kädestäni ja kastelen käteni ja painan sitten märät
käteni huulilleni. Pyyhin verta pois leuastani ja nenästä. En mä voi
tämänäköisenä kotiin mennä. Ainakin sain kasvojani putsattua. Kumarrun sitten
tutkailemaan peilikuvaani ja nyrpistän nenääni. En pidä kasvoistani. Ne on
liian pyöreät ja näytän joltain kahdeksan -vuotiaalta vaikka olen melkein
kahdeksantoista. Huokaan hiljaisesti ja säpsähdän kun kuulen ääntä takaani. En
ehdi katsomaan vain joku tarttuu minua takaraivosta kiinni ja painaa pääni
veden alle. Yritän kirkua mutta sitten tajuan että näin happi vain loppuu. Pian
pääni nostetaan ylös vedestä mutta en ehdi haukata edes happea kun se
työnnetään jo takaisin. Valtava kylmyys valtaa kehoni ja tuntuu siltä että
pääni joutuisi puristuksiin rauta aidan väliin. Yritän hakata henkilöä joka
minua pitää mutta en ylety käsilläni edes koskettamaan häntä. Happi alkaa
loppua. ”Lopeta jo!” Tytön ääni sanoo nauraen mutta hiukan huolestuneena. Käsi
ei irtoa. Pysyn veden alla. Pian joku vetää minut takaisin pinnalle, mutta
tuntuu siltä kuin keuhkoni olisivat täynnä vettä. ”Vittu.” Kuulen pojan äänen
ja samassa käsi irtoaa minusta. Kaadun maahan ja pääni uppoaa taas veden alle. Yritän
liikuttaa epätoivoisesti kättäni että pääsisin ylös mutta turhaan. Kädessäni ei
ole tarpeeksi voimaa. Kylmä vesi alkaa virrata keuhkoihini ja se pistelee joka
ikistä ruumiin osaani. Silmäni eivät enää suostu edes sulkeutumaan. Ne jättivät
minut… ne jättivät minut hukkumaan.
Tuska on pian ohi.
.jpg)
- Salla -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti