Mikä ei tapa sinua tekee sinusta vahvemman

Mikä ei tapa,tekee sinusta vahvemman

Hän istui yksin portaikolla ja katseli maata joka oli muuttunut yön aikana loskaksi. Eilen vielä pihalla oli kaunis valkoinen lumi mutta tänään se oli muuttunut yhtä paljon kuin hänen mielensäkin. Ajatukset eivät tahtoneet hänen hyväksyä onnellista tunnetta. Ajatukset tahtoivat hänen luovuttavan ja vaipuvan pois. Kukaan ei välitä. Siltä hänestä tuntui. Kaikki vihaavat häntä ja hänen onnellaan ei ole mitään merkitystä. Onko hän oikeassa?  Onko järkeä enää jäädä tänne maanpäälle kun tuntuu että kaikki on menetetty? Ajatus katkeaa kun pihaan ajaa auto ja auton kyydistä nousee ylös tyttö. Vaaleahiuksinen neiti nousee portaikosta ja luo kasvoilleen hymyn joka voisi peittää kaiken surun.  Tämä toinen tyttö joka nousi autosta. Häntä kutsutaan Fary’ksi.  Fary näkee tämän vaaleahiuksisen naisen hymyn läpi. Kun tytöt seisovat vastakkain Fary kietoo kätensä tämän vaaleahiuksisen tytön ympärille ja puristaa tiukasti. Fary haluaa tytön tietävän kuinka tärkeä tämä tälle on. ”Sä voit kertoa mulle kaiken, mä oon aina sun tukenas.” Fary kuiskaa naisen korvaan ja painaa hellän suudelman toisen poskelle. ”Mä autan sua.” Fary kuiskaa mutta vaaleahiuksinen on jo vajonnut kyyneliin.

Seuraavana aamuna olo tila on parempi mutta tuska silti raastaa mieltä. Mitä jos tämä neiti menettää kaiken ketkä ovat hänen ympärillään? Mitä jos kaiken tämän jälkeen hän kumminkin jää yksin?  Sellaiset ajatukset hänen päässään pyörivät.  Tänään pitäisi kumminkin nousta ylös ja jaksaa seuraavaan päivään. Jaksaa tämä päivä ohi. Fary on jo herännyt ja meikkaa iloisesti vessassa kun vaaleahiuksinen makaa sängyssä. ”Hyppää nyt ylös jo!” Fary huudahtaa naurahtaen heleästi ja käy vähän ravistelemassa ystäväänsä. Kerrankin oikea hymynpoikanen käy tytön huulilla. Oliko se hetken ilon tunnetta? Sitä voisi uskoa jo.

Kello on liikkunut jo rajusti eteenpäin ja nyt tämä vaaleahiuksinen tyttö istuu kaupungissa ja mutustelee vasta ostettua leipäänsä.  Edessä istuu nyt myös tyttö mutta eri. Tyttö näyttää väsyneeltä ja tämän tukka on repsahtanut silmien päälle. Vaaleahiuksinen on onnistunut huijaamaan toista tyttöä hetken mutta sitten kaikki vain paljastui yhdessä lauseessa. ”Mitäs mä, ihan hyvää.” Oli vaaleahiuksinen sanonut. Tämä toinen tyttö oli nimeltään Sandra. Sandra näki myös ystävänsä läpi. Hän oli huolissaan ja kauhuissaan. Sanoilla hän koitti toista auttaa ja teoilla lohduttaa mutta kaikki tuntuu niin hyödyttömältä. Ei Sandra tähän voinut vaikuttaa paljoa. Hän vain tuki ystäväänsä ja koitti saada toisen ajatukset muualle mutta se ei tahtonut onnistua.  Hän vain halusi hänen hymyilevän aidosti. Ei sellaista hymyä joka pakotetaan esille tuskan kautta. Sandra halusi aidon hymyn joka saa hänen ystävänsä ymmärtämään kuinka ainutlaatuinen tämä on. Kuinka tärkeä tämä yksi tyttö on maailmalle ja kuinka hän huomaa vielä että kaikki paine ja stressi alkaa kadota. Sandra vaan halusi hänen onneaan.

Kun vaaleahiuksinen makaa taas yksin huoneessaan hänen ajatuksensa lähtevät juoksemaan. Hän on turha, hyödytön. Näin hän ajattelee vaikkei saisikaan. ”En mä jaksa.” Sanat karkaavat ensimmäistä kertaa toisen suusta ja itkun puuska tulee perässä.  Hän repii tukkaansa ja huutaa apua mutta kukaan ei ole kuulemassa. Hän haluaa vain pois. Tuska on hiipinyt koko kehoon ja itsensä tuhoaminen tuntuu vain parhaalta vaihtoehdolta. Sitten katse kohdistuu valokuviin jotka on kiinnitetty seinälle tarkoin ajatellen. Kuvissa tämä vaaleahiuksinen on ystäviensä kanssa, perheensä kanssa, Kaikkien rakkaiden kanssa. Yhdessä kuvassa vaaleahiuksinen seisoo Sandran kanssa ulkona ja he ovat kohottaneet pirtelöt ilmaan. Se oli kamalan hyvä muisto! Se hetki tuo pienen ilon sisälle. Yhdessä kuvassa hän on toisen ystävänsä kanssa. He ovat juomassa kahvia ja irvistävät kameralle. Tämänkin on pakko olla hyvä muisto sillä kamera näyttää iloiset kasvot.  On monia kuvia myös tytöstä ja tämän siskosta. Kuvat ovat hullutelukuvia ja ne ovat otettu ikuisuus sitten mutta ne ovat silti arvokkaita. Kuvat myös muistuttavat tytölle miten tämän sisko tosiaan välittää ja kaipaa toista.  Jokaisella kuvalla on oma merkityksensä. Jokainen kuva tuo pienen ilon tunteen sisimpään. Joka ikinen kuva merkitsee tälle tytölle jotain. Kuvassa olevat ihmiset haluavat muistuttaa tälle vaaleahiuksiselle tytölle ettei toinen ole yksin asioidensa kanssa.  Häntä tuetaan ja häntä rakastetaan. Vaikka elämä tuntuu joskus potkivan nämä ihmiset ovat luvanneet auttaa kaikki paremmin. Ja niin he yrittävätkin tehdä. Yksi kuva pistää silmään oikeassa laidassa. Siinä hän halaa poikaa jota rakastaa. Vai rakastaako sittenkään? Sitä hän ei voi päättää samassa sekunnilla. Antaa ajan mennä ja antaa asioiden mennä miten menee. Rakkauden kyllä huomaa pian ja tunteet alkavat selventyä jos niin haluaa.  On myös toinen kuva jossa on tämä vaaleahiuksinen tyttö ja eräs toinen mustahiuksinen neiti. He nojaavat toisiinsa. Tästä tytöstä vaaleahiuskinen tyttö välittää hirmuisen paljon ja samoin tämä tummatukkainen tyttö välittää ystävästään. Hänen pitäisi tietää että kaikki järjestyy ajan kanssa. Tällä hetkellä saattaa olla erittäin vaikeaa mutta antaa ajan kulua ja katsoa miten käy. Jos tuntuu jokin tehdä oikealta se ei ole enään kuin tehtävä. Vaaleahiuskinen alkaa tajuta pian jotain. Häntä rakastetaan suunnattoman paljon. Hän on todella tärkeä myös tälle maailmalle. Hän osaa asioita ja on ainutlaatuinen. Ystävät ja perhe tukevat häntä. Kaikki hänen rakkaansa tukevat häntä ja haluavat tytölle hyvän olon. Tuska alkaa pikkuhiljaa laskeutua . Vaaleahiuskinen ymmärtää nyt hiukan paremmin. Hän tulee pärjäämään.Hän tulee jaksamaan. Mikä ei tapa sinua tekee sinusta vahvemman.

- Salla -