Hellow ;3
Halusin kirjottaa tämmösen tarinan nyt ko on taas tullu näit kiusausjuttuja vähän esille joten tässä ois yks semmonen kiva tarina joka liittyy kiusaamiseen.
Älä arvostele jos itse et ole täydellinen
Kiusattu(Niklas)
Istun koulun
käytävällä ja olen liimannut katseeni maahan. Tunnit olivat alkaneet jo
kymmenenminuuttia sitten mutta Aleksi oli piilottanut mun repun tyttöjenvessaan
ja mä en halua sitä sieltä käydä hakemassa. Ne viimeksiki huuteli mulle kun
kävin hakemassa kengät sieltä. Painan pääni käsiini ja niiskaisen hiljaisesti. ”Homo!”
Kuulen jonkun huutavan käytävän toisesta päästä. Nostan katseeni
tummahiuksiseen pitkään poikaa joka lähtee kävelemään mua kohti hymy huulilaan.
Enempää en ajattele vaan nousen ylös ja lähden juoksemaan kauemmaksi. Kuulen
takanani olevien askelien koventuvan jolloin teen its samoin. En halua taas
joutua hakatuksi. Mä olen kumminkin hitaampi ku Aleksi jolloin poika kamppaa
mut ja mä lennän nokalteni maahan. Parkaisen kivusta ja tunnen toisen ottavan
mua kauluksista kiinni. Poika paiskaa mut kaappeja vasten ja haukkuu mut
lyttyn. ”Saatanan homo etkö sä ymmärrä että likat kuuluu tyttöjen vessaan?”
Tuhahtaa Aleksi ja lyö mua mahaan jolloin parkaisen taas. Kyynel valuu
poskelleni jolloin tunnen iskun kasvoissani. ”Hei nyt loppu!” Kuulen opettajan
huutavan jolloin Aleksi laskee mut alas ja lähte juoksemaan poispäin. Vedän
jalat rintakehääni vaste ja alan itkemään. Opettaja juoksee luokseni ja
kyyristyy eteeni. ”Kuka se oli Niklas?”
Toinen kysyy ja laskee kätensä olkapäälleni. Pudistelen vaan hiukan päätäni. Se hakkaa mut pahemmin jos kerron.
Kiusaaja (Aleksi)
Ei hemmetti
se opettaja ehti taas tunkea sen nokkansa toisten asioihin. Se on niin
ärsyttävä henkilö että ei vittu. Saavun pian koulu alueen ulkopuolelle ja
vilkaisen kelloa. Se on melkein neljä joten sama se on lähtä kotiin. Mika sano
että se hakee mut kahdeksan maissa sinne Jessen juhliin. No on tässä aikaa
ainakin säätää jotain. Kuulen sitten tutun kiljaisun ja käännyn katsomaan
tyttöä takanani. ”Hei kulta.” Sanon ja vedän tytön itseäni vasten ja suutelen
toista. Nainen kietoo kätensä ympärilleni ja vastaa suudelmaan ehkä hiukan
liian innokkaasti. Työnnän toisen kauemmaksi ja naurahdan hiljaisesti. ”Säästä
toi myöhemmäksi.” Sanon silmää iskien. Nappaan naisen kainalooni ja lähden
kävelemään kotia kohti. Huomaan edessäpäin kävelevän Niklaksen ja virnistän
hiukan. ”Hei tyttö heiluta vähän enemmän sitä persettä! se näyttää paremmala.”
Jessica huutaa viereltäni jolloin naurahdan ja painan suukon tytön otsalle
ja katselen Niklasta joka koventaa askeliaan.
Niklas
Pian saavun
kotiin ja paiskaan ulko oven perässäni kiinni. ”Niklas!” Äitini huutaa
innoissaan ja juoksee luokseni. Naisen kasvot kumminkin kalpenevat kun hän
huomaa mustan silmäni ja vertavuotavan suupieleni. ”Voi rakas lapsi.” Äiti
sanoo ja ohjaa minut keittiöön. Toinen alkaa puhdistamaan haavojani sen enempää
sanomatta. Löysään hiukan sitä kravaattia kaulassani ja siirrän mustia hiuksia
pois kasvojeni tieltä. Ei äiti enää edes vaivaudu kysymään. En mä voi kertoa
kuka mua hakkaa. Ne sano että ne tappaa mut jos kerron vielä. Vilkaisen äidin
kasvoja ja kyllä mä huomaan että toinen on alkamassa itkemään. ”Puhdistus aine
loppui.” Äiti sanoo ja poistuu olohuoneeseen. Nousen sitten ylös penkiltä ja kävelen
suoraa omaan huoneeseeni. Napitan mustan kauluspaidan auki samalla ottaen
käsikorut pois käsistäni. Vedän kravaatin pois kaulastani ja vaihdan farkut
gollareihin. Kaadun sitten makaamaan sängylleni ja vilkaisen puhelintani. Ei
yhtään viestiä eikä puhelua. Ei mua kukaan kyllä kaipaiskaan. Avaan Facebookin
ja katselen seinääni jonne on linkattu kuva missä mun reppuni on naisten
vessanpöntössä. Suljen puhelimen ja niiskaisen. Ei vittu tää kaikki on
perseestä. Yskäisen ja pyyhkäisen kyyneleen pois poskeltani. Samassa ovi aukeaa
ja kahdeksan vuotias pikkuveljeni ryntää huoneeseen kikattaen. ”Lähetään kohta
karkki ja keppos kierrokselle!” Se kiljuu ja juoksee saman tien ulos. Ai niin
hemmetti olin unohtanut. Olin luvannu toiselle että menen sen kanssa kerään
karkkia. Hah. Varmaan mukavaa kun 17-vuotias poika ruinaa polvillaan karkkia
muiden talosta. Mahtavaa!
Aleksi
”Ette te voi
määrätä mitä mä teen! Oon melkeen täysikänen joten te ette voi kieltää mua
menemästä sinne bileisiin!” Karjun ja katson äitiäni joka vakavoituu
huutamisestani. ”Tästä ei puhuta. Olisit miettinyt ennen kuin menit
varastamaan.” Nainen tiuskaisee ja vilkaisee miestä joka istuu sohvalla
kaljatölkin kanssa. ”Isä sano jotain!” Huudan miehelle jolloin se katsoo meitä
hölmistynyt ilme kasvoillaan. ”Kuuntele äitiäs.” Mies tuhahtaa jotenkin
humalaisen kuuloisena jolloin kävelen telvision eteen. ”Säkin vaan juopottelet
ja nahjustat tossa sohvalla! Mä haluun pois täältä! Te ootte vaan niin saatanan
hinttejä ette tajua mitään!” Huudan ja potkaisen pöydän nurin. Nää on koko
vuoden parhaat bileet ja noi ei oo mua päästämässä sinne. Perkele. Yhtäkkiä mies nousee seisomaan ja tunnen
nyrkin kasvoillani. ”Opettele kunnioittamaan vanhempiasi!” Isä huutaa samalla
kun potkaisee mua leukaan. ”Lopeta!” Äiti parkaisee ja juoksee isän luokse
ottaen tuota käsistä kiinni. Nousen varovasti istumaan ja tunnen huulissani
kamalaa pistelyä. Veri maistuu voimakkaasti mun suussani. Isä tulee taas
lähemmäs ja pian saan iskun mahaani. Nousen ylös ja syöksyn miehen kimppuun
työntäen tuon sohvalle. Se tarttuu mua kurkusta kiinni mutta äiti lyö meidän
käsiä jolloin puumailalla jolloin irotamme otteemme. ”Haista vittu.” Tuhahdan
ja kävelen sitten ulos talosta paiskaten oven perässäni kiinni. Lähden
juoksemaan ulospäin enkä lopeta juoksemista vaikka äiti huutaakin mun perääni.
Huutakoot mua ei kiinnosta. Jatkan juoksemista niin kauan aikaa että olen
leikkikentällä joka on piilotettu tänne kerrostalon taakse. Istahdan alas
keinuun ja pyyhkäisen verta pois kasvoiltani.
Niklas
”Karkki tai kepponen!” Veljeni huutaa
kun ovi avataan. Pureskelen huultani ja lipaisen huulikorua huulessani. En
halua olla tässä. Nainen kehuu veljeni asua ja antaa toiselle tikkarin jolloin
veli hymyilee ja pian ovi sulkeutuu. ”Vielä noi!” Poika kiljuu ja lähtee
juoksemaan toiselle puolelle kerrostaloa. Lähden nopeasti kävelemään toisen
perään ja käsken toista odottamaan mutta poika vaan pinkoo menemään jolloin
joudun hölkkäämään toisen vierelle. Vanha leikkikenttä alkaa avautua eteemme
jolloin veljeni pysähtyy ja osoittaa hahmoa keinussa. ”Se.. sillon.” Veljeni
sönkkää kunnes taas pinkaisee juoksuun. Kohautan kulmaani hiukan ja katselen
hahmoa. On talvi jolloin on hiukan hämärää mutta kyllä mä jotenkin hahmon
erotan. Siihen sattuu. Lähden kävelemään lähemmäs ja huomaan sitten Aleksin
keinussa. Se itkee? ”Ootko sä kunnossa?” Kysyn aika hiljaa jolloin poika nostaa
katseensa muhun. ”Jep.” se tuhahtaa ja laskee katseensa maahan. Kaivan
taskustani paperia ja kävelen lähemmäs toista. Se ei varmasti tunnista mua.
Mulla on hiukset silmien päällä ja pipo päässä. Mun hiukset on aina geelillä
ylhäällä koulussa. ”Tässä.” Sanon hiljaa jolloin toinen katsoo mua epäillen
mutta ottaa sitten paperin vastaan ja alkaa pyyhkimään verta pois kasvoiltaan.
Katselen toista ja saan sitten idean. Hei jos mä saan selville mikä toiselle on
niin ehkä pystyn käyttämään sitä puolustuskeinona. ”Ootko sä.. tai siis mikä
sulla on?” Kysyn hiljaa ja istahdan sitten keinuun puistaen siitä ekaksi
kumminkin lumet pois. ”Sain turpaan eikö sitä muka näe?” Aleksi kysyy
naurahtaen ja katsoo mua kosteilla silmillään. Olen kysymässä keneltä kunnes
toinen jatkaa. ”Isä hakkasi mua. Ei muuta.” Se sanoo ja irvistää hiukan.
Kallistan hiukan päätäni ja kurtistan kulmiani. Sehän on laissa kielletty. ”Mikset
sä kerro jollekkin niin.” Lauseeni jää kesken kun poika katsoo mua pahasti. ”Mä
en halua sossujen alaiseksi. Sitä paitsi viinaa isä ostaa mulle.” toinen
tuhahtaa jolloin kurtistan taas kulmiani. En ymmärrä. Eihän sellasta vanhemmat
tee.
Aleksi
Oon
avautunut tuolle tuntemattomalle pojalle yllättävän paljon. Se on tosi mukavan
olonen ja se ei ees naura vaikka oon selittänyt ihan vakavia asioita. Kaikki
aina nauraa sille kun sanon isän vetäneen mua turpaan. ”Mun pitäs kohta mennä.” Poika sanoo ja
katselee mua hiustensa alta. Nyökkään hiukan ja saa luotua kasvoilleni hymyn. ”Oon
muuten Aleksi.” Esittäydyn ja ojennan toiselle kättäni. Poika tuijottaa kättäni
ja koittaa hymyillä. ”Hei..” Toinen sanoo aika hiljaa kunnes nousee ylös. ”Nähdään.”
Se huikkaa ja ennen kuin ehdin avata suutani poika lähtee juoksemaan
kauemmaksi. Outo tyyppi…
Istun taas
siinä samalla keinulla ja odottelen sitä tyyppiä jonka nimeä mä en vieläkään
tiedä. Oon jutellu sille noin pari viikkoa ja se on aivan mahtava tyyppi!
Tuntuu et se tietää kaikesta jtn ja se on muutenkin tosi mukava! Tällä kertaa
mä en halua puhua sille mitään vaan lähtä jonnekkin muualle. Mä olin kuullut
että Jessica ois pettäny mua jonkun kanssa joten mä haluan lähtä pitämään
hauskaa. Kuulen sitten askelian lähestyvän ja käännän katseeni hymyillen
pipopäiseen poikaan. ”Moikka!” sanon toiselle ja sitten jähmetyn kun huomaan
toisen huulen olevan halki. ”Mitä sulle on käynyt?” Kysyn sitten ja poika
hymyilee mulle hiukan ja istahtaa sitten keinuun kanssani. ”Mua hakattiin.”
toinen sanoo viimein jolloin nousen seisomaan. ”Okei kuka se oli! Mä tapan sen.”
Tuhahdan ja katselen toista odottavasti. Poika vaan istuu keinussa ja tuijottaa
maata.
Niklas
En mä voi
kertoa tuolle että se hakasi mut. Eihän se itseään voi mun tietääkseni hakata
joten. Puraisen huultani mutta irvistän kun se kipuaalto lävistää mut. ”Kuka
se oli!?” Aleksi huutaa jolloin nostan katseeni toiseen. ”En mä saa kertoa.”
Kuiskaan hiljaa. Aleksi tietää että mua hakataan mutta mä valehtelen olevani
erissä koulussa joten toisella ei oo mitään hajua mistään. ”Hei. Mä oon sun
kaverisi. En mä voi antaa muiden hakata sua noin vaan joten kerro se tyyppi
niin käyn vetämässä sitä turpaan!” Aleksi huutaa. Hymy käväisee huulillani ja
nousen sitten seisomaan katsoen poikaa. Mä haluan kertoa sille kuka olen. Mä haluan
että se tietää. Se ehkä hakkaa mut pahemman kerran mutta mä pidän toisesta. Mä
haluan että se on mun ystävä sellasena ku oon. ”Se olit sä.” Sanon hiljaa jolloin poika
näyttää huvittuneelta. Kyllä mä tiedän ettei se usko. Vedän pipon pois päästäni
ja vedän hiukset sivuille ja lasken pipon takaisin päähäni. Aleksi jää vaan
tuijottamaan mua ja on jotenkin tosi vihaisen näköinen. ”Se oon mä.” Sanon aika hiljaa mutta pojan ilme
pysyy yhä vihaisena. ”Sä! Saatnan hintti mikä vitun juoni tää on!” Toinen
karjaisee ja astuu uhkaavasti lähemmäs jolloin peruutan hiukan. ”Ei tää oo
mikään juoni. Mä haluan olla sun ystävä.” sanon ääni täristen ja astelen
kauemmaksi. Aleksi näyttää olevan täynnä vihaa mutta se ei kumminkaan lyö mua.
Seisoo kädet nyrkissä ja tuijottelee kiukkuisesti maata. ”Anteeksi.” Sanon
mutta poika iskee nyrkkinsä puuhun ja lähtee kävelemään kauemmaksi.
Aleksi
En oo puhunut kahteen viikkoon
Niklakselle. En oo kyllä kiusannutkaan sitä että jos siitä lähetään. Kaverit on
ihmetelly asiaa mutten mä niille mitään oo sanonu. Niklas oli ainoa joka puhu
mulle. Kaikki muut heittää armotonta läppää ja vitsailee kaikesta. Olin eronnu
jessicasta jo aika päiviä sitten mutta se yhä kuolaa mun perääni. Samoin
kolmenkymmenen muun jätkän. Istahdan
penkille ja heitän repun alas selästäni. Taas mä lintsaan nää historian tunnit
mutten mä vaan jaksa niihin keskittyä. Miksi pitäs tietää jtn mikä tapahtu
monta vuotta sitten? Hei keskitytään mielummin tulevaisuuteen. Kuulen sitten
käytävän päästä kolahduksen ja Niklaksen huutoa. Nousen saman tien ylös ja
lähden hölkkäämään suuntaan päin. ”Homo!” Kuulen tutun ääneen. Katson Mikaa
joka pitää Niklaksesta kiinni ja lyö tuota naamaan. Mikan vierellä on Jesse
joka nauraa tyytyväisenä. ”Hei!” Karjaisen kun Mika on lyönyt taas Niklasta.
Kaikki kolme kääntyy katsomaan mua. ”Lopeta tuo!” Karjaisen ja riuhtaisen Mikan
irti Niklaksesta. Jätkä katsoo mua tyhmästi. ”Sä itekkin hakkaat sitä! Mikä sua
risoo!” Mika huutaa ja potkaisee Niklasta haaraväliin jolloin isken nyrkkini
toisen naamaan. Jesse on muka hyökkäävinään mun kimppuun mutta perääntyy kun
nyrkkiä näytän. ”Ihan sama.” Mika tuhahtaa pidellen nenästään kiinni. Kaksikko
lähtee lätkimään aika nopeaa ja mä käännyn katsomaan Niklasta joka on maassa.
Kyyristyn toisen eteen ja vedän pojan halaukseeni. Kyllä mä huomaan sen
hämmennyksen toisessa mutta antaa olla. Niklas onneksi halaa mua takaisin ja
sanoo jtn ettei se haittaa. Hymy käväisee huulillani ja pidän toista tiukasti
halauksessani. ”Oon pahoillani kaikesta.” Kuiskaan.
Kiitos ku luitte ;3
-
- Salla -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti