Need you

Kun me satutamme ihmisiä. Emme yleensä tee sitä tahallamme.  Pikemminkin huomaamattomasti tai vahingossa. Tuskin kukaan haluaa toista ihmistä satuttaa. Jokainen tulee satutetuksi ainakin kerran päivässä. Ihan sama kuinka kiltti koittaa toiselle olla. Aina se jotenkin satuttaa..  

Need you

”Etkö sä voi ymmärtää etten ole enää sun pikku tyttösi!” Huudan ja katselen miestä edessäni.  Isä oli kieltänyt multa kaiken. En saanut nähdä ystäviäni, en saanut mennä ulos kun oli tullut pimeää, en saanut edes avata tietokonettani. Puhelintani se hirviö ei koskaan vie ja jos yrittää edes viedä mä lähden täältä talosta. ”Mä vihaan sua!” Karjun ja juoksen yläkertaan itkuisena.  Miksi mulle tehdään näin? Eikai se haittaa jos yhden tupakan nyt polttaa. Mähän olen parin vuoden päästä täysikänen. ”Emilia heti tänne!” Isä huutaa oven takana ja koputtaa siihen. ”Mee pois! Mä vihaan sua! Vihaan sua!” Huudan toiselle hysteerisesti jolloin oven koputus loppuu ja askeleet katoavat alakertaan. Painan pääni tyynyä vasten ja alan itkemään. Tää ei oo reilua. Kaikki muut on viikonlopun siellä mahtavissa bileissä ja mä makaan täällä kotona sängyllä tekemättä mitään koska isä niin määrää. Karjun uudestaan siihen tyynyyn ja koitan saada pulssini normaaliksi.

Raottelen silmiäni hiukan ja nostan heikosti katseeni kelloon. Se oli noin neljä yöllä. Viha ja suru yhä valtaa mun tunteitani mutten välitä siitä. Haluan edelleen vaan itkeä ja huutaa. Nousen istumaan ja jään tuijottamaan tietokonetta pöydälläni. Jos joku voi ees jutella mulle? Nostan koneen syliini ja kirjaudun facebookin. Ketään ei kumminkaan siellä näy joten alan katselemaan vanhoja kuvia mitkä ovat tietokoneellani. Jaah.  Mä oon suurimmissa kuvissa isän kanssa sillä nää on otettu isän kameralla. Kaikki kuvat missä oon ystävien kanssa on vielä mun omassa kamerassani turvassa ettei vaan joku utelias tuu urkkini tietokonetta ja löydä hienoja juomakuvia. Siinä kuvien seassa on myös yksi video minkä mä laitan sitten pyörimään. Videossa on mä ja isä ja me ollaan jossain eläntarhassa. Aluksi mä mökötän kamalasti mutta pian isä saa mut nauramaan ja me mennään katselemaan leijonia. Mä rakastan niitä otuksia! Taino rakastin. Pian videon maisema siirtyy merelle ja me ollaan isän kanssa merellä.  ”Äiti ja isi kattokaa mä lennän!” Kuuluu mun huutoa kaukaa ja kuvaaja kääntää kameran mua päin ja mä vilkutan kameraan. Oon ehkä kuusivuotias tuossa. Haha. Oonpa mä ollu idiootin näköinen.. Katselen videota kunnes se alkaa pätkimään ja sitten ruutu pimenee.

Seison valkean kirkon edessä ja tuijotan eteenpäin niitä ovia jotka kutsuvat minua peremmälle. Miksi mä olen täällä? Yhtäkkiä ympärilleni ilmestyy ihmisiä jotka itkevät. He ovat pukeutuneet mustaan.  Levinneitä meikkejä näkyy naisilla ja tummia silmänaluksia miehillä. Kävelen varovasti kirkon sisälle ja annan katseeni kiertää ympäri kirkkoa. Miksi mä olen täällä. ”Olen kamalan pahoillani.” Vanha nainen sanoo äidilleni ja halaa toista tiukasti. ”Äiti?” Kysyn mutta nainen kääntää mulle selkänsä. Ihanku se ei huomaiskaan mua. ”Äiti!” Huudan ja kävelen naisen eteen mutta se tuijottaa vaan tyhjään. Nostan kättäni äitiäni kohti mutta se menee äidin olkapäästä läpi. Värähdän ja nojaudun kauemmaksi. Oonko mä kuollu? Tuskin. Kävelen sitten sitä arkkua kohti ja sitten mä huomaan sen valokuvan. Isä? Juoksen arkunluokse ja värähdän kun näen isäni makaamassa arkussa. Kasvot kalpeina ja smokki päällä. Mitä tapahtu. ”Se auto-onnettomuus tuhosi kaiken.” Kuulen jonkun naisen sanovan viereltäni. Onko isä kuollut? Polvistun arkun vierelle ja purskahdan lohduttomaan itkuun. 

Kiljaisen ja säpsähdän hereille unestani. Vilkaisen tietokoneen ruutua missä pyörii vieläkin merivideo. Mä olin nukahtanut tää hemmetin kone syliini. Sydämmeni hakkaa tuhatta ja sataa ja kyynel on valunut poskelleni. Töniäisen tietokoneen vierelleni ja juoksen alakertaan. ”Isä!” Karjaisen ja huomaan miehen istuvan olohuoneessa sipsikulho kädessään. Menen toisen luokse ja halaan isääni. ”Oon pahoillani.” Kuiskaan hiljaa jolloin mies hymyilee minulle. ”Ei ole hätää. Unohdetaan nyt koko juttu. Katso mun kanssa vaikka leffaa.” Isä sanoo jolloin hymyilen toiselle ja käytän silmiäni kiinni. Paljon parempi.

Tän tarinan tarkoitus on siis se että vaikka onki tämmösiä teinejä jotka sanoo vihaavansa vanhempiaan mutta ne silti välittää niistä kamalasti. Välillä voi tuntua että ne kaksi oikeesti pilaa oman elämän mutta todellisudessa ne on iso osa elämää ja todella tärkeitä, joillaki ei oo sitäpaitsi ees omaa isäänsä joten kannattaa arvostaa sitä mitä on (: 

Myöhäinen isänpäivä tarina :D

Minä ja saga (sisko) :D

Mun ilme vammaa :D Siskokset :3

- Salla -