Tuli semmonen olo että pakkohan on kirjoittaa jotain iloista joskus :D Okei tämä on suoraa sanottuna ensimmäinen tai toinen iloinen kirjoitus minkä oon koskaan kirjoittanut xp Joten toivottavasti tykkäätte ees jotenkin ;3
Will you marry me?
Seison ulko oveen edessä ja tuijottelen ruskeaa ovea
kärttyisen näköisenä. ”Mä tulen kolmen minuutin päästä.” Oli sanonut Mikko noin
tunti sitten puhelimessa. Se kalareissu taisi sittenkin vähän venyä
pitkään. Kuulen auton saapuvan pihaan ja
kamalaa töminää ja huutamista kuuluu ulkoa. Nyt se saa kyllä turpaan jos se
humalassa kehtaakin astua sisälle tähän taloon. Pari oven koputusta ja sitten
avainten kilinää toiselta puolelta. Pian ovi aukeaa ja Mikko seisoo ovelle
hölmösti hymyillen. Hölmön hymyn seassa on myös kamala viinan ja tupakan
löyhkä. ”Mitä mä olen sanonut sulle juomisesta!” Huudan ja astun pari askelta
kauemmaksi ja katselen miestä joka kävelee peremmälle taloon sulkien oven
perässään. ”Mä otin vaan pari.” Toinen nauraa ja tumppaa tupakan
kengänpohjaansa ja heittää sen maahan. ”Älä tee noin!” Karjaisen ja kävelen
olohuoneeseen. Mikkko tömistelee perässä ja tartuu kädestäni kiinni. ”Kulta älä
nyt.” Mies kuiskaa ja vetaisee kehomme yhteen. Tönäisten itseni vapaaksi ja
osoitan sohvaa. ”Sä nukut tämän yön tuossa.” Tiuskaisen ja painun sitten yläkertaan.
Vihaan sitä kun Mikko juo. Se on aina huutoa ja minä en itse saa kavereiden
kanssa juoda mutta mieheni kyllä saa. En ymmärrä. Pitäskö hommota itselle
nainen? Painan pääni sitä tyynyä vasten
ja jään tuijottamaan kattoa. En mä saa unta. Tiedän sen etten saa unta. Kuulen
alakerrasta ryminää ja joku astelee sitten suihkuun. Tietenkin se onMikko. En
vain jaksa välittää. Olen niin suunnattoman vihainen.
Raottelen silmiäni kun kuulen alakerrasta lujan rysähdyksen.
Usen seisomaan saman tien ja vedän aamutakin päälleni. Jumalauta vieläkö se
siellä ryyppää? ”Jos sä siellä oot taas humalassa niin saat lähtä!” Karjun ja
lähden kävelemään portaita alas. Pysähdyn portaikon puoleenväliin ja jään
tuijottamaan lattiaa. Ruusun terälehtiä? Annan katseeni laajentua vähän ja
huomaan sitten kynttilöitä pitkin portaikkoa ja alakertaa. Kävelen portaat
hiljaisesti alas ja katselen ympärilleni lumoutunut katse kasvoillani. Mikko seisoo
keittiössä hymyillen. Kävelen toisen eteen ja katselen miestä kyyneleet
silmissä. ”Mitä tää on?” Kysyn hiljaa ja puraisen huultani etten alkaisi
vollottamaan. En ole koskaan nähnyt mitään näin kaunista. Mies hymyilee minulle
ja tarttuu sitten kädestäni kiinni. Vastaan toisen hymyyn ja sydämeni meinaa
vetää voltin kun toinen polvistuu sitten eteeni. ”Jessica.” Toinen sanoo hiljaa
ja katsoo mua hymyillen. ”Mä rakastan sua yli kaiken. Sä olet mun elämäni valo.
Oot syy siihen miksi mä herään aina
aamuisin. Sä olet täydellinen.” Mikko
sanoo ja hymyilee edelleen katsellen silmiäni. ”Kulta voisin poimia sulle kuun
taivaalta mutta tähdet on jo sun silmissäs.” Mikko kuiskaa ja suukottaa
käsiäni. Toinen kaivaa sitten taskustaan pienen rasian ja avaa sen. En ole koskaan ennen nähnyt niin kaunista
sormusta. Viha oli kadonnut sisältäni ihan kokonaan. En edes muista mitä pari
tuntia sitten tapahtui. Silmiäni alkaa kirvellä kun kyynel tipahtaa poskelleni.
”Jessica… Tuletko sä mun vaimokseni?” Mikko kysyy jolloin purskahdan itkuun ja
nyökyttelen hullun lailla päätäni. Miehen silmät myös kostuvan ja toinen
laittaa sormuksen sitten sormeeni ja nousee korkuudelleni ja pian tunnen
pehmeiden huulien painautuvan omilleni. Vastaan suudelmaan ja koitan estää kyyneleitäni.
Elämässä on sittenkin onnellisia loppuja.
Nawww... Ne oli nii söpöjä ;c
- Salla -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti