Punahilkka

Hei! c:

Mulle tuli nyt kauhea halu kirjottaa, joten mie päätin kirjottaa jotain pientä ;3 Idea tuli kahdesta kuvasta, jotka laitan tuohon tarinan alle. Kummatkin kuvat on otettu weheartit'istä. Toivottavasti tykkäätte c:

Punahuppuinen, viittaan pukeutunut tyttö käveli metsässä yksin. Huppu oli vedetty syvälle tytön päähän, jottei häntä tunnistettaisi. Tyttö kantoi kädessään puista, ruskeaa koria, jonka sisällä oli ruokaa. Lämmintä maitoa, leipää ja pullaa. Ne menisivät tytön isoäidille. Tyttö käveli pelottomasti eteenpäin, vaikka kuuli paikoittain pusikoissa rapinaa. Pikkutyttö ei pelännyt. Hän käveli rohkeasti eteenpäin ja ajatteli olevansa kohta perillä isoäitinsä luona. Neitokainen pysähtyi, kun kuuli takaansa puhetta. Ruskeahiuksinen kääntyi ympäri, muttei nähnyt mitään. Vasta nyt hän alkoi pelätä hieman, muttei näyttänyt sitä ulospäin millään tavalla. Tyttö kääntyi. Hänen edessään seisoi jättimäinen, musta susi. Tyttö värähti, mutta tuijotti sutta vain silmiin. Susi ei pelottanut häntä. Musta jättiläinen murisi punahuppuiselle tytölle ja näytti uhkaavasti hampaitaan. Pieni tyttö kallisti päätään.

 "Sinulla on isot korvat", pikkutyttö aloitti ja katsoi suden korvia. Hän kosketti varovasti korvaa ja perääntyi sitten hieman. Tyttö kohdisti katseensa seuraavaksi suden turkkiin.

 "Sinulla on paksu ja hienon värinen turkki", ruskeahiuksinen pienoinen sanoi ja kosketti suden turkkia. Susi oli lopettanut murisemisen, mutta piti hampaansa esillä silti. Susi oli tyttöön verrattuna kooltaan kaksinkertainen.

"Sinulla on isot silmät", sanoi viittaan pukeutunut tyttö ja katsoi suden silmiä.

"Ja todella isot tassut", punainen tyttö sanoi ja kosketti jättimäisen suden jokaista tassua, yhtä kerralla. Tyttö tuumaili hetken ja jatkoi taas suden tutkailemista.

"Sinulla on hirvittävän iso suu", totesi pienokainen ja kosketti suden suuta. Hän hymyili pienesti.

"Ja kauhean terävät hampaat", tyttö naurahti ja sillä samaisella hetkellä susi tarttui tyttöä kädestä ja lähti viemään tätä poispäin. Pikkutyttö ei pelännyt vieläkään. Vaikka häneen sattui, tyttö vain odotti, jotta susi pysähtyisi. Ei mennyt kauaakaan, kun musta jättiläinen laski tytön maahan ja näytti virnistävän, vaikka susi olikin. Tyttö kuuli sitä samaa, pelottavaa kuiskailua, jota aiemmin oli kuullut. Kun pienoinen katsoi ympärilleen, hän näki useita kymmeniä lapsia, joilla oli silmien sijasta vain kuopat. Mustat, tyhjät kuopat. Nyt tyttöä pelotti. Pelotti niin paljon, että hän nousi ylös ja alkoi itkemään. Ei kivusta, ei pudonneen korin vuoksi, vaan pelosta. Punaiseen viittaan pukeutunut tyttö parkui lasten keskellä. Lapset lähenivät tyttöä hitaasti, mutta varmasti.

 "Punahilkka..", tyttö kuuli nimensä kuiskailua. Lapset olivat jo erittäin lähellä häntä. Tyttöä pelotti. Hän kyykistyi maahan ja alkoi kiljumaan, kun tyttö peittyi lapsiin. Yhtäkkiä tuli hiljaista ja lapset alkoivat kikattelemaan. Punahilkka nousi ylös. Häntä ei enää pelottanut. Resuisissa ja märissä vaatteissa oleva tyttö kääntyi sutta kohti. Tyttö liittyi muiden kikatteluun. Hänelläkään ei ollut enää silmiä. Hän oli nyt yksi pelottavista lapsista. 

- Kata