Salla pakotti mut kirjottamaan iloisen tarinan, joten koitin vääntää tähän jotain iloista :c Heti ensimmäisenä mun mieleeni tuli synnytys, joten kirjoitin sitten siitä. Toivottavasti ei ole ihan umpitylsä D:
Kyyneleet
valuvat punertaville poskilleni. Miro pitää mua tiukasti halauksessaan, joka
helpottaa mua hieman. Lasken pääni miehen turvalliselle olkapäälle.
"Mutta
muhun sattuu niin paljon", inahdan hiljaisesti, jolloin poika silittää mun
selkääni. Nyyhkytän Miroa vasten. Noin 23-vuotias, nuori mies nostaa mun
katseeni leuasta pitäen häneen ja pyyhkii peukalollaan kyyneleitäni.
"Ei
ole hätää kulta. Enää pari päivää ja sitten kipu helpottaa. Kaikki menee
hyvin", Miro sanoo mulle rauhoittavasti ja hymyilee rohkaisevasti. Pieni
hymy hiipii mun kasvoilleni. Miro tarraa mua käsistä kiinni ja menee mun eteeni
polvilleen. Nuorukainen nostaa mun paitaani hieman ja suukottaa pyöreää
vatsaani.
"Elä
potki niin lujaa, äidille käy kipeää. Pääset kohta sieltä pois, meidän
turvallisiin syliin. Isi ja äiti rakastaa sua", Miro puhuu vatsalleni ja
suukottaa sitä pikaisesti. Mies nousee seisomaan, suukottaen huuliani.
Naurahdan hiljaisesti ja kiedon käteni miehen ympärille. Miro on kaikista
tärkeintä mulle. En vois elää ilman häntä.
"Ponnista!" kätilö kannustaa mua.
Koitan parhaani mukaan ponnistaa ja pari kivunhuutoa karkaa suustani. En
arvannut että tämä on näin kivuliasta. Miro pitää mun kädestäni kiinni, jolloin
puristan miehen kättä tiukasti. Parkaisen taas ja puristan silmiäni yhteen. Kätilö
käskee taas ponnistamaan, jolloin tottelen. Naispuolinen kätilö kertoo pään
näkyvän jo, jolloin saan siitä vain lisää energiaa. Ponnistan varmaan jo
sadannen kerran ja usean ikuisuudelta tuntuvan ponnistuksen jälkeen kätilö
iloisena ottaa itkevän vauvan syliinsä. Hymy leviää mun ja Miron kasvoille.
Onnenkyyneleet valuvat mun poskilleni.
Pitelen pikkuriikkistä vauvaa sylissäni ja
suukotan pienen tytön päälakea. Miro istuu viereisellä, harmaalla penkillä ja
silittää tyttäremme pehmyttä päälakea. Katson pikkuista kosteilla silmilläni.
Se on niin pieni. Tyttö ottaa mua sormesta kiinni ja puristaa sitä vähäisillä
voimillaan. Se on niin suloinen! Minun ikioma rakas. Ja Miron.
"Meidän
pieni Netta", sanon iloisella äänensävyllä. Netta Eveliina Perttula. Miro painaa
pehmeät huulensa mun täriseville huulilleni. Oon maailman onnellisin ihminen
päällä maan. Jaan ykkössijan Miron kanssa.
Kuvat on otettu taas weheartit:istä.
- Kata
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti